Lapsuusmuistoja: Uudenvuoden aatto

Lapsena tässäkin juhlassa oli jotain taikaa. Sai valvoa yöhön asti ja saunakin oli vasta kymmenen aikoihin illalla ja saunan jälkeen valettiin tinat ennenkuin lähdettiin raketteja katsomaan. Oli se jännää. tuo tinan valaminenkin, vaikka harvoin ne mitääm järkevää asiaa muistutti. Röpelö tinassa tiesi rahaa sen mä muistan.

Oikeasti minä kyllä pelkäsin suunnattoman paljon ilotulitteita. Iskän sylistä niitä oli turvallista katsoa. Pelkäsin että ne putoaa päälle ja sytyn tuleen. Käytiin useimmiten ihan oman kylän rakettishowta katsomassa torilla, mutta joskus ajettiin naapuri kaupunkiin ja lähdettiin äitin siskon perheen kanssa yhdessä katsomaan ison kaupungin ilotulitusta. Ensimmäisen kosketuksen Vihreisiin kuuliin sain myös yhtenä uudenvuoden aattona äidin siskon luona. Juuri ennenkuin lähdettiin ilotulitusta katsomaan tarjosi meille marmeladia ja voi että se oli hyvää. Kysyinkin äidiltä miksei meillä kotona koskaan ole tällaisia vaan aina vain suklaakonvehteja.
Aina ei menty kotikujaa kauemmas edes raketteja katsomaan, vaan siinä pihalla puoliltaöin naapureiden kanssa yhdessä taivasta taivasteltiin ja raketteja ihailtiin.
Itse me ei rahaa haaskattu taivaantuuliin rakettien muodossa koskaan.
Pikkupaukut papatit, heinäsirkat, noitapillit, satelliitit ja perhoset tulivat kehiin mukaan vasta murrosiässä. Silloinkin ainoastaan parina vuonna niitä paukuteltiin naapurin tenavien kanssa. Katoavaista siis sekin ilo.

Iskällä oli tapana polttaa tuollaista suurta jätkänkynttilää uutenavuotena ja arvata saattaa, että minä pelkäsin sitäkin. Tuli on ollut minusta aina pelottava elementti ja olin melkein aikuinen ennenkuin uskalsin käyttää edes tulitikkuja. Vieläkin kammoksun tulta. Ihanasti lämmittää, mutta kuten sanonta sanoo: Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Sellaista uudenvuoden juhlintaa meillä oli. Aika rauhallista sekä perinteikästä.
Tottakai aikuiset hieman maljoja kilisytteli ja nosteli, mutta ei häiritsevän paljon.
Sipsit ja limppari kuuluivat uudenvuoden herkkuihin noin niinku muuten.
Tällaista se oli joskus kultaisella 80-luvulla ja 90-luvun alussa.