Sivut

torstai 10. joulukuuta 2015

Yllätys, yllätys!

Joulukuu on yllätysten ja ihmeiden aikaa. Niin myös täällä blogissakin. Arvatkaas mitä... No, ette te arvaa. Mä kerron! Päätin järjestää  nyt pienen makean arvonnan, vaikka se sadan lukijan raja ei rikki mennytkään.  Arvonnan palkinnon sponsoroi Crea Choco!
Voittaja saa minulta sähköpostiin koodin jolla voi ilmaiseksi käydä mixsaamassa ja ostamassa oman maun mukaisen suklaan CreaChocosta. Arvontaan saavat osallistua kaikki viralliset lukijani. Toimiva sähköposti osoite täytyy näkyä kommentissa jossa kerrot mikä on herkku suklaasi. Käy CreaChocon sivuilla katsomassa vaihtoehdot ja kerro kommentissa minulle suosikki makusi. Alla näette minun suklaani jonka annoin äidille.



Pohjana oli valkosuklaa ja lisukkeena piparkakkua sekä vadelmaa. Rakastan valkoista suklaata. Muuta en syökkään suklaanmuodossa.


Yhdessä palassa on reilusti täytettä. Äitin arvosana ulkonäöstä: Täys kymppi!


Äitin arvosana mausta: Hyvää! Suunmukaista. Täys kymppi. Tosin oman suklaansa hän ottaisi kuulemma tummana.

Ei sovi myöskään unohtaa tuota kymmenen prossan alennusta jonka saat koodilla minttu-mietteet. Aivan loistava ja yksilöllinen joululahja idea herkkusuille ja suklaan ystäville muille!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lapsuusmuistoja: Jouluista

Lapsuuden jouluihin liittyy niin paljon muistoja ettei niitä yhteen kirjoitukseen saa supistettua. Laitetaan tähän muutama jouluinen kuva vuodelta 1988, kun olin ekaluokkalainen.
Siitähän se varsinainen odotus alkoi, kun pääsi joulukalenteria avaamaan. Suklaakalenteri minulla taisi olla vasta kuusi vuotiaana ekan kerran samoin kuin tällain kalenterikynttilä. (Kuva kynttilästä tältä vuodelta.)


Tää oli ja on edelleen jännä, koska joulun lähestymisen näkee konkreettisesti kynttilän lyhentyessä päivä kerrallaan. Äiti tai isä tuon tietysti sytytti ja minä vahdin vieressä milloin sen saa puhaltaa sammuksiin.
Mulla on muuten ne kaikki suklaakalenterit tallessa vielä täällä kotitalossa. Ei me äitin kanssa raaskittu heittää pois, kun niissä oli tosi kauniit kuvat. Harmi etten löytänyt niitä kuvattavaksi. Minun mielestä nykykalentereissa ei ole enää niin kauniita kuvia.
Kuvista puheenollen nyt niihin lapsuuskuviin...


Jouluaatto ja kuva otettu ennen joulusaunaa. Tuona vuonna toivoin kovasti joululahjaksi samanlaisia korvalappustereoita kuin serkku-pöjalla. Tietenkään tuossa vaiheessa en tiennyt piteleväni kyseistä lahjaa käsissäni jossa ne olivat mun ihka omat ekat korvalappustereot! Äiti vaan sanoi: Ota tää paketti kuvaan käteen.

Nolottaa laittaa tällain mekko kuva tänne, mutta pikku plikkana vielä semmosiakin käytin. Kuvasta näkee ihan selvästi, että lahjat on jo avattu. Kainalossa ihana Turre-koira ja jalassa uudet pörrösukat. Siis tuommoiset pörrösukat olivat yhtä takuuvarma jokajouluinen lahja kuin yömekkokin. Pöydän kulmalla näkyy olevan uudet kirjat. Mä en tajua mitä vanhemmat ajattelivat ostaessaan Barbie lautapelin, koska en tykännyt barbeista. Sellain tuossa lattialla näyttää olevan ja kyllä me iskän kanssa sitä pelattiinkin. Se oli myös takuuvarma lahja joka joulu uusi lautapeli. Joku miettii siellä jo kuumeisesti: Entäs ne korvalappustereot. No, ne löytyy seuraavasta kuvasta.

Non ni, kyllä nyt on hymy herkässä. Siinä ne ovat: Korvalappustereot koekäytössä sisällä uusi satukasetti ja päällä uusi yöpaita. Muistaisin, että tuo kuva otettiin ihan hetki ennen nukkumaanmenoa.


Tää kuva on otettu varmasti ennen joulua, koska kuvassa vanha yöpaita. Meidän keittiöstä. Kameran takana iskä, koska kröhöm kuva hieman toispuoleinen. Toisinaan iskän kuvista tuli hieman toispuoleisia, mutta silmälaseja ei suostunut hankkimaan ennenkuin kävi niin köpelösti ettei aamulla nähnyt lukea Etelä-Saimaasta urheilusivuja.
Tarkoitus oli kuvata joulukalenterit taustana  minua hassun tonttulakin kanssa joka jäi aina tötsäpystyyn, kun laittoi päähän. No kyllähän se tonttulakki tuossa näkyykin ja kaksi ihanalla kuvalla varustettua suklaajoulukalenteria. Näyttääpä kaiken huippuna olevan isänpäivä korttikin seinällä. Mun upea taidonnäyte. Huomatkaa myös ranteissa upeat tatuoinnit. Ne sellaiset joita sai pahanmakuisen mansikkapurkan pakkauksesta.
Me sanottiin iskän kanssa näitä kuvia "tikkukuviksi" tuon viivasuoran poseerauksen vuoksi. Vaaleanpunainen tais olla aika in tuolloin väreissä, mutta oli mulla sentään mintunvihreä talvitakki.


Kuten kuvasta näette minä ja meidän hoitotyttö natsataan yks yhteen ulkovaatteiden kanssa. Kuva otettu meidän eteisestä ja ilmeisesti jotkut juhlat olleet, kun mun hiukset on kiharoilla. Tiedättehän sen yksinkertaisen helpon tavan saada kiharat, kun kosteana letittää hiukset yöksi, niin aamulla on upeat lainekiharat. Juu, se oli mun juhlakampaus pienenä. Tuona vuonna äitiyspakkaus sisälsi paljon mintunvihreää. Ihastelin niitä kaikkia hoitotytön vaatteita ja makuupussia. Äidilläni oli myös mintunvihreä talvitakki.


Tällainen jouluinen muistelopläjäys tähän väliin vuodelta 1988 ja lisää on tulossa kunhan maltan kirjoittaa ja jos jaksatte lukea.




perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulun tuoksu

Joulun tuoksu täytti talon, kun leivottiin äitin kanssa tän vuoden ekat piparit keskiviikkona. Itsetehdystä taikinasta tietenkin. Tarkoitus ois toinen satsi tehdä vielä ennen joulua, mutta tällä kertaa kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Olkaatte hyvät!


Tehtiin joulukuusia, sydämiä, tähtiä, lintuja, nalleja, päärynöitä ja joulunkelloja. Mun suosikkimuotti on joulukuusi.


Nam, tuo taikina on niin hyvää. Varsinkin kun itse tekee ja pääsee päättämään mausteiden määrän ja laadun.


Hups, "kameranainen" on tainnut syödä kolon piparikekoon.

Näin meillä. Entä teillä, leivotaanko piparkakkuja vai ostetaanko valmiina?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalentereita

Taas se joo lähti vähän lapasista tuo joulukalenterien hankinta. Piti olla vain partiolaisten kalenteri, äitin tekemä tulitikkuaski kalenteri ja adventtikynttilä, mutta kuinkas sitten kävikään...Kätyrit löysivät tiensä myös minun joulun odotukseeni ihan kuin nuo pikkuhäiskät eivät muuten olisi jo tarpeeksi valloittaneet tilaa tavaroissani: Löytyy kahvimukia, julistetta, kynää, pyyhettä, vihkoa jne. Esittely kirjoitus näistä joskus tulossa, kun jaksan kuvata tavarat.
Viime hetken ostos oli Mauri Kunnaksen kuvittama kuvakalenteri. Ihan vain kauniin kuvan ja äitin suosiollisen sponsoroinnin ansiosta. Suklaakalenterikin löytyy, vaikka en suklaata syö. Ostin ihan vain kauniin kuvan takia senkin sekä lapsuusmuistojen. Lapsena kun minulla oli toisinaan jopa kolme suklaakalenteria. Muksuna nuo kuvakalenrit eivät oikein napanneet, vaan suklaa oli se "juttu" joulukalenterissa.
Ai niin, onhan mulla sit vielä tämä viime vuonna ostamani satukirja joulukalenteri.

Satukirja.

Suklaakalenteri.
Mauri Kunnaksen kuvakalenteri.
Kätyrit
Tää Kätyrit kalenteri on ihan huippujuttu. Sisältää pieniä hyödyllisiä tavara yllätyksiä kuten esim. Kyniä, kumeja ja vihko. Mä olen pikkaisen koukussa kaikkeen kätyrit tavaraan ja äiti puolestaan ei ymmärrä näitä yhtään.

 Äitin tekemä kalenteri (josta löytyy ainakin rahaa, namuja sekä tarroja).
The Joulukalenteri ja Histamiini dvd.
Tietenkään ei sovi unohtaa näitä legendaarisia tv.stä tulleita joulukalentereita. Histamiini on kaikkien aikojen paras joulukalenteri ja The Joulukalenteri aikuiseen makuun hauska ja jopa hieman jännittäväkin. Histamiinia en viime vuonna katsonut lainkaan joten on jo korkea aika laittaa uusintakierrokselle.

Ihan kuin muksuna. Seinä täynnä kalentereita, mutta toisin kuin tuolloin en nykyään avaa kaikkia heti aamusta ennen aamukahvia, vaan pitkin päivää.
Minkälaisia joulukalentereita teillä on?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Vaahteran katveessa

Siinä se nyt komeilee blogin uusi nimi: Vaahteran katveessa. Katsoessani ikunasta ulos näen palan taivasta ja vaahterani latvan. Muutin siis takaisin äitini luo ja täältä löytyy paljon kuvamateriaalia Lapsuusmuistoja sarjaan. Ainakin vuoden ajattelin täällä asustella ellen kauemminkin. Äiti on ainut ihminen maailmassa joka kestää ja sietää mua, vaikka olen helvetin hankala persoona jolla on isältä peritty äkkipikainen ja "hermot menee heti" luonne.

Jos joku miettii, niin kalatkin muuttivat parin päivän viiveellä perässäni tänne taloon. Minulla on yksitoista vuotiaasta asti ollut tuo sama akvaario ja vieläkin se on voimissaan. Enkä minäkään hajoa. Se on niin helppo homma, että täytyy nousta useammin ylös kuin on kaatunut.

Blogin nimi tulee vaahterasta jonka ukki minulle istutti, kun olin kolmen vanha. Elämänpuuksi sitä kutsunkin ja komeaksi sekä korkeaksi vaahtera kasvoikin. Ohi keittiönikkunan eteen mun huoneen ikkunan joka on yläkerrassa. Kiitos ukille (äidinisälle) hyvästä pysyvästä muistosta. Takapihalla puolestaan kasvaa ukin istuttama omenapuu.

Tervetuloa Vaahteran katveeseen. Mikään muu ei muutu kuin blogin aiheet eli exästä ette kuule enää mitään. Vain ja ainoastaan minusta, niin ja äitistä. Pysykäähän kanavalla!

ps. Parasta tässä kahden naisen asumismuodossa on se, että wcpöntön kansi on aina oikeassa asennossa! Bua ha haa! Hyvä loppukevennys.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Marraskuun vierailevat tähdet

Sain ihanat pojat blogini tähdiksi marraskuussa nimittäin Kaikki paketissa blogin Janin ja Aleksin. En muista missä vaiheessa rupesin heidän blogia seuraamaan, mutta olin heti myyty. Mahtavia, ihania ja hauskoja paketointi sekä kortti ideoita löytyy joka lähtöön heidän blogistaan. Isot kuvat ja selkeä teksti tekevät blogista helppo lukuisen.
Rakastan poikien rentoa otetta ja positiivisuutta. Extra kiitos Janille, kun jaksaa kommentoida minunkin pikkublogiani. Saakoot pojat nyt kuitenkin sananvuoron.


Moikka Vihreän talon tunnelmaa –blogin lukijat! Tässä esittäytyy helsinkiläiskaksikko Jani (32v) ja Aleksi (25v) Kaikki Paketissa -blogista. Raotamme teille hieman, millaista blogia pidämme ja miten se on saanut alkunsa.

Perustimme blogin viime vuoden heinäkuussa alkujaan lahjapaketoinnin ympärille. Sittemmin blogin aihepiiri on laajentunut käsittämään myös erilaiset juhlakoristeet, itse tehdyt lahjat ja monia muitakin diy-juttuja. Toki välillä pompitaan muissakin aihepiireissä, mutta blogin lähtökohtana on tarjota inspiraatiota ja oivalluksia lukijoille. Jokainen voi soveltaa ohjeitamme omien mieltymysten mukaiseksi. Me tarjoamme idean, jota lukijat voivat jatkojalostaa halutessaan. Pyrimme siihen, että esittelemämme ideat olisivat helposti kaikkien toteutettavissa. 

Miten ihmeessä kaksi miestä haluaa perustaa paketointiblogin? Käsillä tekeminen ja erilaiset kädentaidot ovat olleet aina lähellä sydäntämme. Molemmat meistä ovat myös olleet jo lapsuudesta asti perheidemme paketointivastaavia. Jossain vaiheessa haastoimme itsemme miettimään, miten perinteisistä lahjapaketeista saisi persoonallisempia ja lahjan saajan näköisiä. Eikös se niin ole, että kaunis lahjapaketti on jo puoli lahjaa. Kun useat tuttavamme kyselivät tekniikoita ja ohjeita tekemiimme paketteihin, syntyi ajatus blogista. Materiaalin kerääminen ja ideointi veivät oman aikansa, mutta lopulta olimme valmiita astumaan bloggaajan saappaisiin. Ja tässä sitä ollaan.

Blogimme on puolentoista vuoden aikana muokkautunut niin sisällöllisesti kuin ulkoasunkin osalta. Esimerkiksi postaustahtimme oli alkuaikoina hyvin verkkainen. Pitkälti se johtui myös siitä, ettei vuoden aikana lahjapaketteja synny niin paljoa, että voisimme viikosta toiseen niitä esitellä. Päätimmekin laajentaa blogin kokonaisvaltaiseksi juhlablogiksi, jossa esitellään pakettien lisäksi erilaisia lahja- ja juhlaideoita. Asiat napsahtelivat hiljalleen paikoilleen ja blogista muotoutui sellainen kuin se tänä päivänä on. Paketointi on edelleen blogin punainen lanka, mutta laajentamalla aihealuetta pystymme nykyisin tuottamaan sisältöjä useammin ja monipuolisemmin. Kuvien lisäksi olemme toteuttaneet blogiimme videotutoriaaleja.

Joulu on blogimme sesonkiaikaa ja se näkyy vahvasti sivustollamme. Jos kaipaat vinkkejä ja ideoita paketointiin, lahjoihin ja koristeisiin, piipahda blogissamme visiitillä. Löydät meidät muun muassa täältä:

Verkkosivut: www.kaikkipaketissa.fi /
Instagram: https://instagram.com/kaikkipaketissa/

Lämpimästi tervetuloa lahjapaketoinnin ja juhlaideoiden kiehtovaan maailmaan! Kiitos Mintulle, että pääsimme marraskuun vierasbloggaajiksi.















lauantai 7. marraskuuta 2015

Tv-sarjoja

En kauheasti tv.tä katso tai mitään sarjoja seuraa. On kuitenkin muutama joita tulee jälkikäteen katsottua Katsomosta ja Ruudusta, koska en elä tv-sarjojen aikataulujen mukaan vaan haluan katsoa ne silloin kun minulle parhaiten sopii.

On kolme sarjaa jotka katson aina. Laitanpa vielä paremmuus järjestykseen.
Ehdoton ykkössuosikki on: Olipa kerran. Tuskin tarvitsee perustella, jos tietää mun viehtämyksen satuihin.
Toinen lemppari jossa on hyvää ja kaikenlisäksi hauskaa tilanne komiikkaa on: Moderni perhe. Herättää välillä myötähäpeän tunteita.
Kolmas ikisuosikki on Frasier. Tulee jo ties kuinka monetta kertaa uusintana, mutta aina vaan jaksan katsoa tätä sarjaa uudestaan. Siinä on huumoria jossa ei ole: "parasta ennen päiväystä". Vuodesta toiseen jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Itse asiassa tää on ehkä jopa parempi kuin Moderni perhe.

Suosikkejani 90-luvun tv-sarjoista olivat: Blondi tuli taloon, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. Näitä kaikkia katsottiin koko perhe yhdessä. Unohtamatta tietenkään Tuttu juttu showta sekä lauantai-illan Napakymppiä jota katsottiin aina saunanraikkaina ja äiti harjasi samalla mun hiuksia. Ehdoton visailu ohjelma suosikkini oli Onnenpyörä, koska rakastin sanaristikoiden tekoa niin tuossa ohjelmassa pääsi samaa kirjainten sovittelu taitoa käyttämään.

Mitä sarjoja te seuraatte tv.stä vai katsotteko mitään?  Mikä sarja on jäänyt 90-luvulta erityisesti mieleen? Oliko minun suosikeissa kenties jotain joka päätyisi myös sinun top kolmoseen. Frendejä en tähän listannut, mutta se on kaikkien aikojen paras sarja!