Siinä se nyt komeilee blogin uusi nimi: Vaahteran katveessa. Katsoessani ikunasta ulos näen palan taivasta ja vaahterani latvan. Muutin siis takaisin äitini luo ja täältä löytyy paljon kuvamateriaalia Lapsuusmuistoja sarjaan. Ainakin vuoden ajattelin täällä asustella ellen kauemminkin. Äiti on ainut ihminen maailmassa joka kestää ja sietää mua, vaikka olen helvetin hankala persoona jolla on isältä peritty äkkipikainen ja "hermot menee heti" luonne.
Jos joku miettii, niin kalatkin muuttivat parin päivän viiveellä perässäni tänne taloon. Minulla on yksitoista vuotiaasta asti ollut tuo sama akvaario ja vieläkin se on voimissaan. Enkä minäkään hajoa. Se on niin helppo homma, että täytyy nousta useammin ylös kuin on kaatunut.
Blogin nimi tulee vaahterasta jonka ukki minulle istutti, kun olin kolmen vanha. Elämänpuuksi sitä kutsunkin ja komeaksi sekä korkeaksi vaahtera kasvoikin. Ohi keittiönikkunan eteen mun huoneen ikkunan joka on yläkerrassa. Kiitos ukille (äidinisälle) hyvästä pysyvästä muistosta. Takapihalla puolestaan kasvaa ukin istuttama omenapuu.
Tervetuloa Vaahteran katveeseen. Mikään muu ei muutu kuin blogin aiheet eli exästä ette kuule enää mitään. Vain ja ainoastaan minusta, niin ja äitistä. Pysykäähän kanavalla!
ps. Parasta tässä kahden naisen asumismuodossa on se, että wcpöntön kansi on aina oikeassa asennossa! Bua ha haa! Hyvä loppukevennys.
lauantai 28. marraskuuta 2015
tiistai 24. marraskuuta 2015
Marraskuun vierailevat tähdet
Sain ihanat pojat blogini tähdiksi marraskuussa nimittäin Kaikki paketissa blogin Janin ja Aleksin. En muista missä vaiheessa rupesin heidän blogia seuraamaan, mutta olin heti myyty. Mahtavia, ihania ja hauskoja paketointi sekä kortti ideoita löytyy joka lähtöön heidän blogistaan. Isot kuvat ja selkeä teksti tekevät blogista helppo lukuisen.
Rakastan poikien rentoa otetta ja positiivisuutta. Extra kiitos Janille, kun jaksaa kommentoida minunkin pikkublogiani. Saakoot pojat nyt kuitenkin sananvuoron.
Rakastan poikien rentoa otetta ja positiivisuutta. Extra kiitos Janille, kun jaksaa kommentoida minunkin pikkublogiani. Saakoot pojat nyt kuitenkin sananvuoron.
Moikka Vihreän talon tunnelmaa –blogin lukijat! Tässä
esittäytyy helsinkiläiskaksikko Jani (32v) ja Aleksi (25v) Kaikki Paketissa -blogista.
Raotamme teille hieman, millaista blogia pidämme ja miten se on saanut alkunsa.
Perustimme blogin viime vuoden heinäkuussa alkujaan
lahjapaketoinnin ympärille. Sittemmin blogin aihepiiri on laajentunut
käsittämään myös erilaiset juhlakoristeet, itse tehdyt lahjat ja monia muitakin
diy-juttuja. Toki välillä pompitaan muissakin aihepiireissä, mutta blogin
lähtökohtana on tarjota inspiraatiota ja oivalluksia lukijoille. Jokainen voi soveltaa
ohjeitamme omien mieltymysten mukaiseksi. Me tarjoamme idean, jota lukijat
voivat jatkojalostaa halutessaan. Pyrimme siihen, että esittelemämme ideat
olisivat helposti kaikkien toteutettavissa.
Miten ihmeessä kaksi miestä haluaa perustaa paketointiblogin?
Käsillä tekeminen ja erilaiset kädentaidot ovat olleet aina lähellä sydäntämme.
Molemmat meistä ovat myös olleet jo lapsuudesta asti perheidemme
paketointivastaavia. Jossain vaiheessa haastoimme itsemme miettimään, miten
perinteisistä lahjapaketeista saisi persoonallisempia ja lahjan saajan
näköisiä. Eikös se niin ole, että kaunis lahjapaketti on jo puoli lahjaa. Kun
useat tuttavamme kyselivät tekniikoita ja ohjeita tekemiimme paketteihin,
syntyi ajatus blogista. Materiaalin kerääminen ja ideointi veivät oman aikansa,
mutta lopulta olimme valmiita astumaan bloggaajan saappaisiin. Ja tässä sitä
ollaan.
Blogimme on puolentoista vuoden aikana muokkautunut niin
sisällöllisesti kuin ulkoasunkin osalta. Esimerkiksi postaustahtimme oli alkuaikoina
hyvin verkkainen. Pitkälti se johtui myös siitä, ettei vuoden aikana
lahjapaketteja synny niin paljoa, että voisimme viikosta toiseen niitä
esitellä. Päätimmekin laajentaa blogin kokonaisvaltaiseksi juhlablogiksi, jossa
esitellään pakettien lisäksi erilaisia lahja- ja juhlaideoita. Asiat
napsahtelivat hiljalleen paikoilleen ja blogista muotoutui sellainen kuin se
tänä päivänä on. Paketointi on edelleen blogin punainen lanka, mutta laajentamalla
aihealuetta pystymme nykyisin tuottamaan sisältöjä useammin ja monipuolisemmin.
Kuvien lisäksi olemme toteuttaneet blogiimme videotutoriaaleja.
Joulu on blogimme sesonkiaikaa ja se näkyy vahvasti
sivustollamme. Jos kaipaat vinkkejä ja ideoita paketointiin, lahjoihin ja
koristeisiin, piipahda blogissamme visiitillä. Löydät meidät muun muassa
täältä:
Verkkosivut: www.kaikkipaketissa.fi /
Instagram: https://instagram.com/kaikkipa ketissa/
Lämpimästi tervetuloa lahjapaketoinnin ja juhlaideoiden kiehtovaan
maailmaan! Kiitos Mintulle, että pääsimme marraskuun vierasbloggaajiksi.
![]() | ||||
![]() | ||||
| ||||
lauantai 7. marraskuuta 2015
Tv-sarjoja
En kauheasti tv.tä katso tai mitään sarjoja seuraa. On kuitenkin muutama joita tulee jälkikäteen katsottua Katsomosta ja Ruudusta, koska en elä tv-sarjojen aikataulujen mukaan vaan haluan katsoa ne silloin kun minulle parhaiten sopii.
On kolme sarjaa jotka katson aina. Laitanpa vielä paremmuus järjestykseen.
Ehdoton ykkössuosikki on: Olipa kerran. Tuskin tarvitsee perustella, jos tietää mun viehtämyksen satuihin.
Toinen lemppari jossa on hyvää ja kaikenlisäksi hauskaa tilanne komiikkaa on: Moderni perhe. Herättää välillä myötähäpeän tunteita.
Kolmas ikisuosikki on Frasier. Tulee jo ties kuinka monetta kertaa uusintana, mutta aina vaan jaksan katsoa tätä sarjaa uudestaan. Siinä on huumoria jossa ei ole: "parasta ennen päiväystä". Vuodesta toiseen jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Itse asiassa tää on ehkä jopa parempi kuin Moderni perhe.
Suosikkejani 90-luvun tv-sarjoista olivat: Blondi tuli taloon, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. Näitä kaikkia katsottiin koko perhe yhdessä. Unohtamatta tietenkään Tuttu juttu showta sekä lauantai-illan Napakymppiä jota katsottiin aina saunanraikkaina ja äiti harjasi samalla mun hiuksia. Ehdoton visailu ohjelma suosikkini oli Onnenpyörä, koska rakastin sanaristikoiden tekoa niin tuossa ohjelmassa pääsi samaa kirjainten sovittelu taitoa käyttämään.
Mitä sarjoja te seuraatte tv.stä vai katsotteko mitään? Mikä sarja on jäänyt 90-luvulta erityisesti mieleen? Oliko minun suosikeissa kenties jotain joka päätyisi myös sinun top kolmoseen. Frendejä en tähän listannut, mutta se on kaikkien aikojen paras sarja!
On kolme sarjaa jotka katson aina. Laitanpa vielä paremmuus järjestykseen.
Ehdoton ykkössuosikki on: Olipa kerran. Tuskin tarvitsee perustella, jos tietää mun viehtämyksen satuihin.
Toinen lemppari jossa on hyvää ja kaikenlisäksi hauskaa tilanne komiikkaa on: Moderni perhe. Herättää välillä myötähäpeän tunteita.
Kolmas ikisuosikki on Frasier. Tulee jo ties kuinka monetta kertaa uusintana, mutta aina vaan jaksan katsoa tätä sarjaa uudestaan. Siinä on huumoria jossa ei ole: "parasta ennen päiväystä". Vuodesta toiseen jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Itse asiassa tää on ehkä jopa parempi kuin Moderni perhe.
Suosikkejani 90-luvun tv-sarjoista olivat: Blondi tuli taloon, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. Näitä kaikkia katsottiin koko perhe yhdessä. Unohtamatta tietenkään Tuttu juttu showta sekä lauantai-illan Napakymppiä jota katsottiin aina saunanraikkaina ja äiti harjasi samalla mun hiuksia. Ehdoton visailu ohjelma suosikkini oli Onnenpyörä, koska rakastin sanaristikoiden tekoa niin tuossa ohjelmassa pääsi samaa kirjainten sovittelu taitoa käyttämään.
Mitä sarjoja te seuraatte tv.stä vai katsotteko mitään? Mikä sarja on jäänyt 90-luvulta erityisesti mieleen? Oliko minun suosikeissa kenties jotain joka päätyisi myös sinun top kolmoseen. Frendejä en tähän listannut, mutta se on kaikkien aikojen paras sarja!
perjantai 23. lokakuuta 2015
Lokakuun vieraileva tähti
Lokakuussa esittelyssä taas samalla kertaa samalta kirjoittajalta kaksi ihanaa blogia Elämää hetkessä ja jouluinen Keltaisen talon joulun odotusta. Löysin aikoinaan ensin tämän joulu blogin ja liityin joulun jälkeen seuraamaan hänen toista blogiaankin. Elämää hetkessä blogisti on myös yksi niistä harvoista blogisteista joita olen tavannut myös real lifessa. Eli voidaan puhua blogiystävyydestä.
Kannattaa tutustua elämän makuiseen Elämää hetkessä blogiin sekä kurkata Keltaisen talon joulun odotukseen. Tässä kirjoittajan oma kuvaus blogeistaan.
Iloinen lähes jouluinen tervehdys kaikille!
Toinen blogini, Elämää hetkessä lähti siitä alulle, kun joulun jälkeen rupesin miettimään, että en halua meidän arkea kirjoittaa tuonne jouluiseen blogiin ja haluan sen pitää sellaisena jouluisena. Meni jonkun aikaa ennenkun tämän blogin pystyyn sain, koska nimen keksiminen oli niin haasteellista. ;) Meidän perheessä on kaksi reumalasta, blogin alkuaikoina oli ainoastaan yksi. Perheemme sairauskirjo on laaja. Perheessämme on mm. ruoka-aineallergioita, astmaa, refluksia, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, migreeniä, lastenreumaa, epilepsiaa... Neidin reuma työllistää tällä hetkellä hurjan paljon, koska sairautta ei olla saatu kuriin (neiti sairastanut jo 5 vuotta). Joka viikko on sairaalakäyntejä ja puhelimella käyn keskusteluita, että kuinka edetä seuraavaksi. Lääkkeenä tytöllä on tällä hetkellä suoraan suoneen tiputettava biologinen lääke, se vie tiemme joka toinen viikko sairaalaan koko päiväksi. Tuonne blogiini kirjoittelen ihan kaikkea laidasta laitaan. Välillä ihan normiarkea, välillä sairaalareissuista, muutamia gluteenittomia ruokaohjeitakin löytyy matkan varrelta. Meillä tykätään leipoa ja kokata koko perheen voimin, siksi niitä ruokaohjeita on välillä kiva kirjoitella sinne muistiin, niin ei tartte aina sitten etsiä netistä reseptejä. Ja jos jonkun hyvän ohjeen löytää, niin eipä sitä muita viitsi edes kokeilla. Meidän perhe on ollut ahkeraa sakkia muuttamaan, joten jotain kuvia myös vanhoista kodeistamme löytyy. Nyt toivon mukaan saamme olla aloillamme ja nauttia meidän kodista. Uudessa kodissamme olemme asuneet nyt noin puoli vuotta. Ympärillämme on kaunis pelto, jossa voi talvella laskea pulkkamäkeä, hiihtää ja luistella. Kesällä pellolla on iso frisbeegolf rata, koriskenttä, jalkkiskenttiä ym. Joten mukavaa puuhaa ja tekemistä löytyy ihan jokaiselle.
Tässä muutama sana blogeistani. :) Lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogejani!! Mukavaa joulun odotusta ihan jokaiselle!!
Kannattaa tutustua elämän makuiseen Elämää hetkessä blogiin sekä kurkata Keltaisen talon joulun odotukseen. Tässä kirjoittajan oma kuvaus blogeistaan.
Iloinen lähes jouluinen tervehdys kaikille!
Kiitos
Mintulle tästä kunniasta, saan olla tämän kuukauden vierailija. <3
Oli mukavaa ruveta miettimään, että mitä omista blogeistani
kirjoittaisin.
Olen neljän lapsen äiti, tällä hetkellä toimin
tyttäremme omaishoitajana ja kotona opetan muutamia kouluaineita.
Kotikoulua neiti on käynyt jo viisi vuotta jossain määrin. Lapsemme ovat
iältään 16-v, 14-v, 11-v ja 7-v. Neitimme käy koulua aina voinnin sen
salliessa, koulun kanssa teemme paljon yhteistyötä. Sairaalapäivät
vievät aikaa myös, joten välillä tehdään kotona paljonkin koulujuttuja.
Mieheni tekee kotoa käsin töitä, joten arkemme on sellaista kovinkin
vaihtelevaa. Yhtään samanlaista päivää ei meillä ole ikinä, eikä
välttämättä aamusta vielä tiedä mitä ilta tullessaan tuo. Nautimme
jokaisesta seesteisestä hetkestä ja arjen pienistä iloista, kuten
perheen yhteisistä leffailloista. Suuria emme haaveile, vaan nautimme
siitä mitä meillä on.
Kirjoittelen kahta eri blogia.
Bloggaamiseni lähti joskus siitä, kun pidän joulusta kovasti ja kaikki
ympärillä olijat eivät välttämättä jaksa ympäri vuoden kuunnella
jouluista intoiluani. Siksi laitoin sitten blogin pystyyn. Joten
Keltaisen talon joulunodotusta blogi keskittyy jouluiseen tunnelmaan
ympäri vuoden. Jotta oman mielen saa pidettyä hyvänä, niin tykkään
askarrella ja tehdä käsillä paljon, koska arki saattaa välillä olla
sellaista kovinkin kiireistä, niin on ihanaa istahtaa ja nauttia jostain
kauniista. Joulu on ajatuksissani siis ympäri vuoden. Joululehtiä luen
ympäri vuoden ja jouluisia ideoita tulee etsittyä ja kun inspiraatio
iskee, niin täytyyhän ne toteuttaa. Kesälläkin siis saattaa syntyä
jouluun liittyviä juttuja. Usein kesällä on muutenkin enempi aikaa, kun
lomaillaan, eikä ole sitä arjen pyöritystä, niin mikäs sen mukavampaa,
kun kaivaa esille askartelut. Joten jos joulusta tykkäät, niin mukaan
vaan fiilistelemään.
Toinen blogini, Elämää hetkessä lähti siitä alulle, kun joulun jälkeen rupesin miettimään, että en halua meidän arkea kirjoittaa tuonne jouluiseen blogiin ja haluan sen pitää sellaisena jouluisena. Meni jonkun aikaa ennenkun tämän blogin pystyyn sain, koska nimen keksiminen oli niin haasteellista. ;) Meidän perheessä on kaksi reumalasta, blogin alkuaikoina oli ainoastaan yksi. Perheemme sairauskirjo on laaja. Perheessämme on mm. ruoka-aineallergioita, astmaa, refluksia, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, migreeniä, lastenreumaa, epilepsiaa... Neidin reuma työllistää tällä hetkellä hurjan paljon, koska sairautta ei olla saatu kuriin (neiti sairastanut jo 5 vuotta). Joka viikko on sairaalakäyntejä ja puhelimella käyn keskusteluita, että kuinka edetä seuraavaksi. Lääkkeenä tytöllä on tällä hetkellä suoraan suoneen tiputettava biologinen lääke, se vie tiemme joka toinen viikko sairaalaan koko päiväksi. Tuonne blogiini kirjoittelen ihan kaikkea laidasta laitaan. Välillä ihan normiarkea, välillä sairaalareissuista, muutamia gluteenittomia ruokaohjeitakin löytyy matkan varrelta. Meillä tykätään leipoa ja kokata koko perheen voimin, siksi niitä ruokaohjeita on välillä kiva kirjoitella sinne muistiin, niin ei tartte aina sitten etsiä netistä reseptejä. Ja jos jonkun hyvän ohjeen löytää, niin eipä sitä muita viitsi edes kokeilla. Meidän perhe on ollut ahkeraa sakkia muuttamaan, joten jotain kuvia myös vanhoista kodeistamme löytyy. Nyt toivon mukaan saamme olla aloillamme ja nauttia meidän kodista. Uudessa kodissamme olemme asuneet nyt noin puoli vuotta. Ympärillämme on kaunis pelto, jossa voi talvella laskea pulkkamäkeä, hiihtää ja luistella. Kesällä pellolla on iso frisbeegolf rata, koriskenttä, jalkkiskenttiä ym. Joten mukavaa puuhaa ja tekemistä löytyy ihan jokaiselle.
perjantai 16. lokakuuta 2015
Melody time Disneyn keräilykotelo
Tässä samassa upeassa kotelossa on siis viisi elokuvaa.
No niin eiköhän tää päällimmäinen pahvikotelo tullut jo tarpeeksi hyvin esiteltyä.
Aika kurkistaa sen sisälle.
Nämä viisi vähemmän tunnettua klassikoahan sieltä löytyy. Katsotaanpa vielä kannet.
Täytyy tunnustaa etten ole näitä kaikkia vielä edes katsonut. Onneksi kaveri möi muuttokuormastaan nämä pois. Olisi noiden elokuvien ostaminen yksitellen venynyt aikasta pitkälle. Suurta mielenkiintoa, kun en ole näitä kohtaan tuntenut, mutta hei....Ainahan ne voivat yllättää. Ovatko nämä sinulle tuttuja?
No niin eiköhän tää päällimmäinen pahvikotelo tullut jo tarpeeksi hyvin esiteltyä.
Aika kurkistaa sen sisälle.
Nämä viisi vähemmän tunnettua klassikoahan sieltä löytyy. Katsotaanpa vielä kannet.
Täytyy tunnustaa etten ole näitä kaikkia vielä edes katsonut. Onneksi kaveri möi muuttokuormastaan nämä pois. Olisi noiden elokuvien ostaminen yksitellen venynyt aikasta pitkälle. Suurta mielenkiintoa, kun en ole näitä kohtaan tuntenut, mutta hei....Ainahan ne voivat yllättää. Ovatko nämä sinulle tuttuja?
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Kansallinen korvapuustipäivä
Mun lempipullalla tuolla ihanalla kanelisella unelmalla on oma päivä ja se on tänään!
Tätä herkkua kelpaa mutustella. Kanelin ja sokerin liitto on täydellinen!
Aiemman ja laajemman aiheeseen liittyvän tekstin löydät täältä: Kansallinen korvapuustipäivä.
Suosittelen lukemaan. Siellä on enemmän tekstiä ja vähän lapsuusmuistojakin mukana.
Mites sinä, vietitkö Kansallista korvapuusti tai kanelipullapäivää syöden näitä herkkuja kera kahvin, kaakaon tai teen? Toivotellaan tässä samalla raikasta ja reipasta kohta koitavaa uutta lokakuista viikkoa!
Tätä herkkua kelpaa mutustella. Kanelin ja sokerin liitto on täydellinen!
Aiemman ja laajemman aiheeseen liittyvän tekstin löydät täältä: Kansallinen korvapuustipäivä.
Suosittelen lukemaan. Siellä on enemmän tekstiä ja vähän lapsuusmuistojakin mukana.
Mites sinä, vietitkö Kansallista korvapuusti tai kanelipullapäivää syöden näitä herkkuja kera kahvin, kaakaon tai teen? Toivotellaan tässä samalla raikasta ja reipasta kohta koitavaa uutta lokakuista viikkoa!
torstai 1. lokakuuta 2015
Niin herkkä, että sattuu
Olen herkkä ihminen, mutta se ei riitä. Olen nimittäin pieneen vähemmistöön kuuluva erityisherkkä persoona. No mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa. Minun kohdallani sitä, että aistin ihmisten tunnetiloja ja ihmisiä kropallani joko mahalla tai päällä eli mahakivulla tai päänsäryllä.
Ihmiset joiden kanssa en tule toimeen aiheuttavat kehossani "lukkotilan" hartiat ja maha jännittyy eli mahaa alkaa koskemaan ja se menee ihan kovaksi. Päänsäryllä aistin jonkun kaukaisemmat olotilat ja huonon olon. Esim. Jos äitini on väsynyt ja hänellä on huono päivä usein myös minulla on samaan aikaan veto pois olo ja väsyttää. Tiedän soittamattakin siis hänen tilansa.
Tässä on se huonopuoli, että myös tuntemattomat ihmiset aiheuttaa mahakipuilua joten hankaaluksia minulla onkin ollut useassa työpaikassa tämän takia. Se kun maha on kipeä joka päivä ei paljoa työmotivaatiota lisää. En nyt tiedä ymmärrättekö mitä teille yritän kertoa, mutta toivon näin.
Täältä voitte käydä lukemassa lisää asiasta, jos kiinnostaa ja jotta oppisitte ymmärtämään meitä erityisherkkiä paremmin: Erityisherkät.
Pienestä pitäen olen reagoinut mahallani ja tulen aina reagoimaan joten sen kanssa on vaan elettävä. Ikävä todeta, mutta mieheni läsnäollessa mulla on maha kovalla ja kipeä joten siis lähes ainainen paha olo. Epäilen, että erilleen muutto on ainut oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin.
Onko lukijoissani erityisherkkiä persoonia tai sellaisen ihmisen tuntevia? Vertaistukea kaivataan, annetaan ja otetaan vastaan.
Ihmiset joiden kanssa en tule toimeen aiheuttavat kehossani "lukkotilan" hartiat ja maha jännittyy eli mahaa alkaa koskemaan ja se menee ihan kovaksi. Päänsäryllä aistin jonkun kaukaisemmat olotilat ja huonon olon. Esim. Jos äitini on väsynyt ja hänellä on huono päivä usein myös minulla on samaan aikaan veto pois olo ja väsyttää. Tiedän soittamattakin siis hänen tilansa.
Tässä on se huonopuoli, että myös tuntemattomat ihmiset aiheuttaa mahakipuilua joten hankaaluksia minulla onkin ollut useassa työpaikassa tämän takia. Se kun maha on kipeä joka päivä ei paljoa työmotivaatiota lisää. En nyt tiedä ymmärrättekö mitä teille yritän kertoa, mutta toivon näin.
Täältä voitte käydä lukemassa lisää asiasta, jos kiinnostaa ja jotta oppisitte ymmärtämään meitä erityisherkkiä paremmin: Erityisherkät.
Pienestä pitäen olen reagoinut mahallani ja tulen aina reagoimaan joten sen kanssa on vaan elettävä. Ikävä todeta, mutta mieheni läsnäollessa mulla on maha kovalla ja kipeä joten siis lähes ainainen paha olo. Epäilen, että erilleen muutto on ainut oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin.
Onko lukijoissani erityisherkkiä persoonia tai sellaisen ihmisen tuntevia? Vertaistukea kaivataan, annetaan ja otetaan vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
