Sivut

torstai 17. syyskuuta 2015

Elokuvissa: Elämältä kaiken sain

Taattua Suomi draama laatua sitä on elokuva nimeltään: Elämältä kaiken sain. Vesa-Matti Loiri ei petä koskaan, vaan loistaa jälleen kerran pääosassa koko karismallaan. Sen sijaan Armi Toivasen tilalle olisin toivonut toista naisnäyttelijää. Armi Toivanen vetää aina yli. Sopii ehkä komedioihin, mutta ei draama elokuviin. Nuori Lenita Susi puolestaan oli vaikuttava Emilian roolissa.

Elokuvan juoni lyhykäisyydessään on tämä: Urhon (Vesa-Matti Loiri) tytär (Armi Toivanen) muuttaa miesystävänsä (Peter Franzen) ja tämän tyttären (Emilia Susi) kanssa hoitamaan isäänsä ja remontoimaan hänen taloa. Mikään ei mene kuitenkaan ihan niinkuin pitäisi. Sekaan soppaan mahtuu myös yksi remonttimies apupoikineen. Onpahan Urhollakin oma naisystävänsä ( Jaana Saarinen) joka jää kyllä aika sivuosaan tässä elokuvassa, mutta vilahtaa tuomassa iloa Urhon elämään.

Kauneinta tässä elokuvassa on kuinka Urho ja Emilia ystävystyivät keskenään. Näiden kahden eri ikäisen sukupolven kohtaaminen oli liikuttavaa katseltavaa. Itken nytkin, kun kirjoitan tätä tekstiä. Itse asiassa itken sitä Veskun roolia pyörätuolissa. Hän oli samaan aikaan niin herkkä sekä vahva. Aivan upeaa rooli työskentelyä jota ei moni osaa.
Nämä kaksi Urho ja Emilia viettävät aikaa luonnon helmassa välillä jopa laittaen iloisesti lauluksi muiden hääriessä talon remontin parissa Urho pyytää Emiliaa viemään hänet aina ulos ja luontoon kävelylle. Ystävyys ei katso ikää, vaan se on jotain jossa kaksi kaunista sielua kohtaavat.

En tiedä muista elokuvan nähneistä, mutta minuun tämä teki suuren vaikutuksen ja itkin elämän haurautta. Sitä mihin se voi lopulta johtaa. Tai sitten tämä kaikki kaunistelu ja herkistely johtui vain ja ainoastaan Vesa-Matti Loirin näyttelijän taidoista. Niihin ei moni yllä josko kukaan. Aivan varmana tulen tämän elokuvan ostamaan heti dvd.nä,
kun ilmestyy. Suunnittelin jopa meneväni teatteriin katsomaan vielä uudestaan.

Elokuvan on ohjannut Mika Kaurismäki ja jostain luin, että sama tuotantotiimi olisi tämän takana kuin mun suuressa suosikissa Tie pohjoiseen elokuvassa (arvosteluni täällä.). Suosittelen kaikille Suomi draaman ystäville. Tosin kyllä tästä huumoriakin löytyy.
Täydet viisi tähteä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tyttöpoika, poikatyttö

Olen aina ollut poikamainen tyttö tai no okei en aina, vaan yhdeksän vuotiaasta asti. Kolmannen luokan kevätjuhlan jälkeen heitin mekot nurkkaan ja vejin lippiksen syvälle päähän. Vapauttavaa! Myöskin korut, hiuksien kiharrus tai ylipäätään hiustenlaitto edes pompulalla kiinni jäi samantein. Halusin olla poika ja käyttäydyin kyllä kuin pahaiset pojan koltiaiset. Kiipeilin puissa (ainoastaan yhden kerran repes housut takamuksesta) ja aidoilla, rakensin metsään kavereiden kanssa majoja hiukset, vaatteet ihan pihkassa.

 Poikatyttö tykkää autoista!
Suurin osa kavereistani olikin poikia joka varmasti myös vaikutti asiaan. Minkäverran se on vaikuttanut siihen mitä nyt olen: Biseksuaalinen, sitä en tiedä ja uskoisinkin ettei mitenkään. Miksi minnä tämmöistä pohdin. En tiedä, mutta muistan vaan kuinka ihanaa oli olla lapsi vailla huolia ja murheita. Aionkin ruveta kirjoittamaan tänne blogiin sarjaa nimeltä: Lapsuusmuistoja tai Muistoja lapsuudesta. Sillä niitä kyllä riittää.

Ihania aurinkoisia syyskuun päiviä teille!

torstai 3. syyskuuta 2015

Aladdin trilogia

Siis mullahan oli jo kaikki Aladdin leffat ostettuna, mutta kun näin tämän myynnissä en voinut vastustaa kiusausta ostaa jo olevassa olevien lisäksi.
Etenkin, kun tätä on harvoin saatavilla.



Pahvikotelo.


Sisempi kotelo jossa itse levykkeet ovat kiinni.






Kertakaikkisen upeat nämä levyt! Ei voi muuta sanoa. Sisältää Aladdinin kaksilevyisen juhlajulkaisun, Jafarin paluun ja Varkaiden kuninkaan.



Ensi kerralla esittelenkin yksittäiset Aladdin leffat. Ihan samat ovat kuin tuossa kotelossa, mutta huvin vuoksi.
Aladdin on kyllä yksi mun lemppari Disneyn kokoillan piirretyistä leffoista ja leffoista yleensäkkin. Tässä on sopivassa suhteessa toimintaa, romantiikkaa ja jännitystä. Värikkäät maisemat ja monipuolinen hahmo kavalkadi jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Jasmin on mun suosikki prinsessa heti Bellen jälkeen ja Aladdin on suosikki prinssi tai miespuoleinen sankarihahmo. Ihan kuinka sen tahtoo ajatella.

Paljon kuvia. Vähän asiaa, mutta tajusitte pointin varmaan. Sitä kun alkaa keräilemään, niin homma vähän laajenee alkuperäissuunnitelmasta. Mitäs tykkäätte ja tykkäättekö Aladdin elokuvista?

tiistai 18. elokuuta 2015

Ale ostokset Aku Ankka shopista

No jälleen äitin yllyttämänä haksahdin tilaamaan lisää lukemista, vaikka ne jouluisetkin Aku Ankat odottaa vuoroaan. Mut kun halvalla sai, niin pakkohan se oli kesä ale hyödyntää. Katsotaan mitä tällä kertaa kotiin kolahti Aku Ankka kaupasta.






Nämä kaksi ovat kovakantisia kirjoja joita on helppo lukea. Olivat tarjouksessa vain viisi euroa kappale. Normi hinta 19.90 euroa.


Noin 140 sivua kummassakin.


Äiti tilasi itselleen Iines pokkarin. Minä en niin näistä välitä. Kyllä perinteinen taskari on parempi. Tämä vain kaksi euroa. Normi hinta 6.90. euroa.


Ihan ylisöpö penaali. Mun uudet värikynät tarvitsivat uuden penaalimen ja tämän tilasin 1.90 euron hintaan ja yllätyin, kun tässä olikin enemmän taskuja kuin vain yksi iso. Tuossa sivussakin pieni lokero.



Tilaa on ja värikin mieleinen. Normi hinta huiteli neljässä eurossa. Hyvä ostos.

Autot sarjakuvakin oli pakko kotiuttaa, kun oli niin halpa 1.90 euroa. Normi hinta tällä kin lähemmäs kahtakymppiä aivan kuin noilla vitosen kirjoillakin. Muistaakseeni 17.90.euroa.





Tämähän on suoraan elokuvasta Autot 2. Joka ei minusta edes niin hyvä ollut kuin ykkönen, mutta hauska kuvitus ja halpa hinta eipä siihen muuta tarvita osto päätökseen, kun keräilee Disney tavaraa.

Tämä seuraava on ihana. Mummo Ankan maatila peli.



Ihan lasten pelihän tää on, mutta kun minä keräilen Disney aiheisia lautapelejä niin tokihan tämä piti kotiuttaa ale hintaan 4,90. euroa. Ei lainkaan paha täysin uudesta pelistä jonka normi hinta on 16,90 euroa. Tuossa on niin kaunis kuvituskin ja pelihahmoina ankan pojat sekä mummo. Se auttoi ostopäätöksen teossa.
Aiemman Disney peli esittelyn löydät kesäkuulta.

Ostinpa vielä Kevät ja Ruu dvd.n, vaikka se minulta jo löytyykin. Syynä oli halpa hinta. 




Todella kaunis levyke tässä.


Jälkikäten harmittaa etten ostanut näitä jemmaan lahjoiksi pikku sankareille.
Siis se hintahan oli tosiaan vain 1.90. euroa, kun normaalisti 17,90. Keräilijänä tietysti niin uudet kuin vanhatkin painokset kokoelmiin haalitaan, jos halvalla saa.

Tässäpä tämän kertainen ostospläjäys. Mitäs tykkäsitte? Oletteko itse shoppailleet Aku Ankka kaupassa? Esitelty muuten ihan omasta ilosta. En hyödy linkkailusta.






keskiviikko 12. elokuuta 2015

Blogi kolme wee (meni jo)

Olen ollut niin tohinoissani ja ajatuksissani, että unohdin rakkaan blogini kolmivuotis synttärit. Noloa, mulle jolle tämä on todella tärkeä jokapäiväinen harrastus.

Anteeksi rakas blogi ja paljon Onnea (näin myöhässä tosin) vanhenemisen johdosta! Vietetään tulevaisuudessakin antoisia yhteisiä hetkiä ja toivotaan matkan varrelta löytyvän heitä joita mietteemme kiinnostaa.

Pistetään pipariks syndejen kunniaksi!


Hyvä me! Jo vuodesta 2012 ja 10.8. alkaen.


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Arjen iloja Arkkikaupasta

Astuin Arkkikauppaan ajatuksissani uusi kukkaro. Entinen oli jo sen verran kulahtanut, että tahdoin uuden ja tarttuihan sieltä matkaan jotain muutakin. Söpöt kettukorvikset meinaan. Korvakorujahan ei ole koskaan liikaa. Eihän.

Tällainen söpö pandakukkaro tarttui matkaan. Oli muuten viimeinen tuossa koossa.




Olipa taasen hyvä tsäkä, kun sisustakin on noin kauniin värinen. Entäs nämä sitten...


Tulee kettukarkit mieleen. Söpöyden huipentumat.

Juu, tämmöstä tänään. Mitähän sitä seuraavalla kerralla...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Heinäkuun vieraileva tähti

En muista tarkalleen milloin aloin Katin Ei ihan vielä blogia seuraamaan, mutta ihastuin siihen samantein. Aika blogi urani alkua se kuitenkin oli ja alusta alkaen Kati on ollut yksi suosikki blogisteistani. Kati kirjoittaa hauskasti, rennosti, värikkäästi ja mukaansa tempaavasti. Yhtään tylsää tekstiä et Katin blogista löydä. Hän esittelee myös paljon lasten vaatteita ja mallina toimii ihana tällä hetkellä 8-vuotias tyttö joka osaa kyllä poseeramisen taidon (jos sillepäälle sattuu). Vaatteita on paljon kivempi katsoa lapsen yllä kuin pelkkiä kollaaseeja, mutta jos Kati tekee kollaasinkin niin sekin on hauska ja värikäs. Äh, mitä minä tässä enää selitän. Annetaan kirjoitus vuoro Katille itselleen.

Heippa kaikille! Tänään ei kuullakaan Vihreän talon tunnelmista, vaan näppäimistö sauhuaa punapäätyisessä kerrostalossa. Sain Mintulta kunnian olla hänen bloginsa heinäkuun vieraileva tähti. Näin kivaa kunniaa ei olekaan aiemmin osunut kohdille...

Olen siis Kati ja nähnyt elämää jonkin verran päälle 30 vuotta. Naimisissa olen ollut nyt vähän päälle 8 vuotta tietokonepeleihin hurahtaneen nörtin kanssa ja elämääni sulostuttaa myös 8-vuotias tytär, joka näyttää tulevan kovasti isäänsä. Olemme siis kokolailla tavallinen perhe kokolailla tavallisessa laitakaupunkilähiössä.

Syy siihen, miksi pääsin tänään kynäilemään tänne Mintun blogiin on siinä, että kirjoitan blogia nimeltä Ei ihan vielä! Blogin nimi kirjoitettiin aluksi ilman huutomerkkiä, mutta huutomerkin kanssa se on ehdottomasti painokkaampi ja kuvaa paremmin sitä, mitä haluan nimellä viestittää. Jokainen nainen, jolla on kumppaninaan mies tai sitä elämää sulostuttavaa jälkikasvua pyörimässä jaloissaan, tietää kyllä mitä tarkoitan. Kehoitatpa vaihtamaan lampun eteiseen, siivoamaan jälkensä keittiöstä tai lähtemään shoppailemaan kanssasi, mies huutaa "joo, joo! Kohta! Hetken päästä! Ei ihan vielä!" Sama pätee myös lapsiin. Aloitin Ei ihan vielä! -blogin kirjoittamisen kevättalvella 2012. Tyttö oli silloin viittä vaille 5-vuotias. Hän leikki huoneessaan ja huutelin hänelle, että tulepas keksimään äidin uudelle blogille nimi. Huoneesta kuului: "Ei ihan vielä!". Huutelin kiitokset perään ja hetken päästä viereeni könysi Pet Shopeineen tyttö pyörein silmin kyselemään, että mistä häntä kiittelin. 

Blogi on muuttunut reilussa kolmessa vuodessa jonkin verran siitä, mitä se oli aluksi. Pääpaino on kuitenkin edelleen meidän arjessamme, arjen lieveilmiöissä, nettishoppailussa ja lastenvaatteissa. Elämä ei mene aina niin kuin sen haluaisi menevän, mutta blogini olen halunnut pitää positiivisenä ja värikkäänä paikkana, jonne olen pääasiassa halunnut tallentaa elämän pieniä herkkuhetkiä -joskus ihan kirjaimellisestikin. Mies tekee pääasiassa säännöllistä päivätyötä reissaten välillä ympäri maailmaa. Itse olen työskennellyt pätkätyön paineessa hoitoalalla noin 10 vuotta ja tyttö aloitta pian 2. luokan koulussa. Arki tuntuu usein loputtomalta oravanpyörältä, jossa ilonaiheet revitään milloin onnistuneista räiskäleistä tai kesälomaretkistä, milloin alennusmyynneistä tai vaikkapa mahtavasta ripsivärilöydöstä.

Ei ihan vielä! ei ole ensimmäinen blogiviritelmä, joka on syntynyt näppikselläni. Tytön ollessa pieni, kirjoitin vauva- ja taapero -aiheista blogia. Blogit ja blogien maailma ovat muuttuneet todella paljon noista ajoista, joita välillä haikeudellakin muistelen. Elämä tässä ja nyt on kuitenkin ihmisen parasta aikaa! Mukavaa loppukesää kaikille! Kiitos Mintulle, että sain olla vierailevana tähtenä hänen kauniissa blogissaan, jossa olen viihtynyt lukijana itsekin jo hyvän tovin. Tervetuloa myös kurkkimaan meidän arkeamme ja eloamme Ei ihan vielä! -blogiin. Ovet ovat ystäville aina avoinna.

Kesäisi terveisin: Kati Eiihanviela