Sivut

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kesäkuun vieraileva tähti

No niin, se on kesäkuukin jo lopuillaan ja aika siis vierailevan tähtösen. Minä kyllä luulen, että aika moni teistä tunteekin hänet jo. Nimittäin Terhin Äiti ja melukylän lapset blogista. Tahdoin hänet vieraaksi, koska rakastan Terhin avointa ja rehellistä tapaa kirjoittaa monilapsisen perheen arjesta. Niin huonoista kuin hyvistäkin hetkistä. Myös kuvat ovat hyviä ja kirjoitustyyli helppo lukuista. Annetaan nyt kuitenkin vuoro Terhille itselleen sanoa muutama sananen blogistaan.
.
Moikka vaan kaikille! Ihanainen Minttu pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa vieraspostauksen enkä hetkeäkään epäröinyt, joten tänään täällä näppäimistön takana häärään minä. :)

Olen kolmekymppinen kotiäiti nimeltä Terhi ja kirjoitan Äiti ja melukylän lapset nimistä blogia. Elämäni aarteet ovat neljä ihanaa lasta (Iida 2005, Lumi 2009, Matias 2010, ja Aino 2013) ja tällä hetkellä perheeseen odotetaan viidettä ihmettä, josta laskettuaika on elokuussa. Elämäni rakkauden J:n kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2002 saakka. Naimisiin menimme elokuussa 2010. Perheeseemme kuuluu myös kohta kaksivuotias koiruus Nooa.

Arki lasten kanssa on aika kiireistä mutta samalla juuri sellaista josta itse tykkään. Silti välillä kaipaan myös omaa aikaa ja lenkillä käyminen sekä bloggaaminen on sitä parhaimmillaan. Valokuvaus on lähellä sydäntäni ja kuvia tulee räpsittyä aika paljonkin. Voi kun joskus saisin hommattua itselleni vieläkin paremmat välineet kuvaukseen ja voisin kehittyä siinä paremmaksi. Lapsia tulee kuvattua paljon ja välillä haastetta tuo elohopean lailla liikkuva taapero. :)

Blogini sai alkunsa aikoinaan siitä kun yksi lapsistamme sairastui lastenreumaan ja samaan aikaan elimme vauva-arkea. Elämä oli silloin todella rankkaa ja halusin jonkin paikan minne purkaa sitä taakkaa, tunteita ja väsymystä. Silloin blogini oli salainen ja vain sukulaiset/ystävät saattoivat sitä lueskella. Koska silloin ei montaa blogia ollut joissa oltaisiin lastenreumaa käsitelty, päätin tehdä blogistani julkisen, jos joku vaikka saisi sieltä vertaistukea. Samalla aloin myös itse seuraamaan muiden blogeja. Sitten tuli pisempi tauko ja blogin kirjoittaminen hieman jäi, kunnes kipinä kirjoittamiseen syttyi uudelleen ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Blogissani kirjoitan rehellisesti arjestamme lasten kanssa, lastenreumasta, joka edelleen on vahvasti osa elämäämme, vauvan odotuksesta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Tällä hetkellä blogissa onkin aika paljon odotus aiheisia juttuja, sillä rakastan raskaana olemista ja kaikkea siihen liittyvää. Rakastan myös kakkujen väsäämistä ja niitä tulee kyhäiltyä omien lasten synttäreille, joskus ystävien lapsille ja välillä ihan muuten vaan. Blogissani pääsee kurkkaamaan millaisia kakkuja on tullut tehtyä. Juttua löytyy aika lailla laidasta laitaan ja kirjoitan yleensä siitä mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. :)

Oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille ja tervetuloa seuraamaan meitä blogiini. :) Aurinkoisin terveisin Terhi | Äiti ja melukylän lapset

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Mutta mitä tapahtui Invisibobblelle...

Tässä kävikin näin, kun eräs kaunis ilta ennen suihkuun menoa kieputtelin kaikessa rauhassa Invisibobblea pois hiuksista, niin naps! Aivan loppumetreillä mokoma meni ja katkesi. Enkä edes riuhtonut, vaan hitaasti ja varovasti otin pois.


No, mikään ei ole ikuista ei edes Invisibobblet. Kyseessä on myös tuo kaunis Apple Appeal väri eli hempeä pastellin vihreä joten oli se aika käytettykkin, niin ei mikään ihme että katkesi.

Olen näihin kyllä todella tykästynyt enkä muita hiuslenkkejä enää käytäkkään. Yhden katkeaminen ei maailmaa kaada. Huvitti vaan. Mitähän jatkojalostais tästä...
Onko muilla Invisibobblet katkeilleet?

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Nyt pelataan!

Lautapelejä nimittäin. Meillä on lapsuudessa kotona pelattu paljon lautapelejä tai paremminkin minä ja iskä pelattiin. Äiti ei niin välittänyt ja osallistui vaan silloin tällöin Kimbleen. Jonka hän sit usein voittikin. Täytyy tähän samaan hengenvetoon tunnustaa, että ostettiin äitin kanssa aikuisiällä Nalle Puh Kimble. Sillä pelaaminen on kaksinverroin hauskempaa, kun on värikkäämpi pelilauta ja Nalle Puh nappulat.
Mut me iskän kanssa pelattiin ja paljon. Myös erilaisia korttipelejäkin tuli opeteltua. Joulu, syntymäpäivä ja nimipäivä lahjaksi näitä usein sain. Ei niitä tuosta noin vaan osteltu. Vanhempana osasin jo joululahjaksi odottaa uutta lautapeliä. Näistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Ehkäpä tulevaisuudessa kirjoitankin, mutta tällä kertaa esittelen yhden pelin jota en muksuna saanut. Nimittäin Kummituslinna!


Tosiaan en saanut sitä muksuna, mutta nyt aikuisena tuli sekin sit haalittua itselleen. Vanhemmat eivät varmaan ostaneet sitä, kun pitivät liian lapsellisena pelinä. Iskän mielenkiinto ei riittänyt sen pelaamiseen. Naapurin tenavat saivat sen joululahjaksi joten siellä onneksi sain pelattua sitä peliä sit yllin kyllin pienenä. Minä sain Hotel pelin samaisena jouluna ja se oli kova juttu jota kaikki kaverit tykkäs ja tahtoi päästä pelaamaan. Kunhan sen äitin luonta löydän, niin esittelen täällä blogissakin.
Vielä kun saisi miehen innostumaan näistä lautapeleistä, että olisi se pelikaverikin. Lasten kanssa päiväkodissa tuli aikoinaan aina paljon pelailtua. Mites Te siellä ruudun toisella puolella. Nappaako lautapelit ja onko Kummituslinna lapsuudesta tuttu juttu?


Vielä en ole kasannut tuota kummituslinnaa, mutta tuo pimeässä hohtava pääkallo oli muksuna ihan huippujuttu. Heh, kaikkea ne pelin tekijät keksiikin. Tää oli tällainen loppukevennys tähän vielä. Mut nytten moi, moi!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Puoli vuotta myöhässä sesongista

Hinta ratkaisee ei ajankohta, kun minä muumien sesonkimukeja ostelen. Kesämukit komeilee kaupan hyllyllä, mutta minäpä kotiutin viime talven mukin vasta nyt. Paikallisessa ruokakaupassa 30 prossan alella 10,47 euroa.



Tää kun ei kuvaltaan niin houkuttanut kalliiseen hintaan ostamaan joulun alla, mutta nytpä tarttui mukaan mukavalla ale prossalla ja normi muumimukin hinnalla. Kesäsesongin mukikaan ei houkuta. Ehkä ensi talvena kotiutuu sitten se.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Toukokuun vieraileva tähti

Hän on Anna, Haaveita ja oikeeta elämää blogista. 
Ihastuin heti Annan aitoon ja avoimeen tapaan kirjoittaa blogia. Niin haaveistaan kuin oikeesta elämästä. Enemmän kuitenkin juuri siitä oikeasta elämästä isojen hyvien kuvien kera kuvitettuna, mutta annetaanpa Annan itse kertoa itsestään ja blogistaan.


Moikka vaan kaikki Mintun lukijat. Kirjottelen Haaveita ja oikeeta elämää blogia ja nyt oon hypännyt yhden postauksen ajaks Mintun kelkkaan ;)

Oon 26 vuotias, Pirkanmaalla asuva, 2 lapsen äiti. Kotiäitiys sai mun osalta päätöksen joulukuussa, jollon siirryin koulun penkille. Jos kolmas kerta toden sanois, eli toivon että se ammatti nyt löytyis mitä haluis tehdä - ainakin sen aikaa kun keksii jonkun uuden ;) Nyt siis pänttään päähäni Lähihoitajan oppeja, sitä ennen on tullut aukastua merkonomin sekä parturi-kampaaja puolen kirjoja.

Blogia oon kirjotellu nyt n. 4 vuotta, mutta en kokoajan säännöllisesti. Jossain vaiheessa tuli pitkä tauko ja poistinkin kaikki vanhat postaukseni. Alkuun verrattuna muutosta on myös siinä, että en laita lapsista enää naamakuvia enkä kirjota niistä nimillä. Muuten blogini sitten pyöriikin aika paljon lasten ympärillä. Mielipide kirjotuksia julkaisen sillontällön, mikäli jos mielenkiintonen aihe on tullut vastaan ja josta on kiva saada omakin mielipide julki. Tykkään sisustamisesta, joten kotikuvia vilahtelee välillä, mutta sisustusblogiksi ei mun blogista ole.
Voin myöntää, että kaiken mukavan ostelu tekee mulle kivan olon. Tuun hyvälle tuulelle hyvien ostoksien takia ja lähdenkin aika usein muuten vaan kaupoille pyörimään. Näitä ostoksia sitten vilahtelee blogissa, usein kyllä lastenvaatteiden muodossa. Tykkään liikunnasta ja käyn ryhmäliikunta tunneilla, niistä kirjottelen joskus, mutta melko harvoin.

Mitäs sitten vielä... Ei kai muuta kun oikein hyvää kesän odotusta kaikille! :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Uutta ja vanhaa Puhia

Toivottavasti kukaan ei pahoita nyt mieltään, kun totean uuden Nalle Puh elokuvan olleen suuri pettymys. Tuntui kuin elokuva olisi silkkaa uusintaa vanhasta klassikosta ja Nalle Puh Ystävää etsimässä elokuvista.
Olen samoilla linjoilla Mikon kanssa siinä, että tässä elokuvassa edettiin turhan vauhdikkaasti. Puhmainen rauhallisuus oli tiessään ja kauhea kohellus tilalla. En tiedä muista, mutta minusta juoni oli jotenkin sekava. Pomppi aiheesta toiseen kuin tiikeri konsanaan.


Nalle Puh Ystävää etsimässä edustaa puolestaan otsakkeen vanhempaa kastia. Mitään kovin luovaa en tästä elokuvasta osaa sanoa. Puhmaisen sydämellistä meininkiä ja menoa. Ei moitittavaa. Toimii.

Puhistelut riittää vähäksi aikaa ja siirrytään ihan toisiin aiheisiin välillä. Olen katsoja tilastoista huomannut, että teitä ei hirveästi nää elokuva esittelyt kiinnosta. No, ymmärtäähän sen. Ensinnäkin kyse on piirretyistä ja toisekseen kaikki eivät vain harrasta leffojen katselua. Ne ketkä harrastaa niin näistä kahdesta suosittelen katsomaan ennemmin tuon vanhemman leffan: Ystävää etsimässä.

Minäkin olen viime kuukausina etsinyt uusia ystäviä ja löytänytkin niitä joten bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Mut elämä ei olekkaan täällä vaan tuolla ulkona. Ihanaa kevään jatkoa kuitenkin Teille blogitoverit!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Nalle puh ja Möhköfantin Halloween

Tulipa tämäkin leffa nyt katseltua ja täytyy sanoa, että lievästi petyin. Sinne oli taas tarinan sisään ympätty tarina joka vei noin tunnin mittaiselta elokuvalta aikaa 20min. Ei siinä muuten mitään, mutta tarina oli minulle tuttu jo ennestään Nalle Puhin Halloween spesiaali dvd.ltä.


Muutenhan tämä oli varsin ihastuttava tarina ja Möhköfantti niin söpö kuin olla vain voi.
Sitten lisää vielä Tiikerin omasta elokuvasta ja Nasun suuresta elokuvasta.
Toisen katselukerran jälkeen lämpenin vähän Tikrulle. Ei se niin huono leffa ollutkaan.


Tässä elokuvassa kyllä pompittiin paljon, mutta oli siellä ajatustakin kosolti mukana. Tikrun elokuva on parempi kuin Nasun, koska en tykännyt Nasun Suuren elokuvan juonesta. Se oli tehty pienten tarinoiden ympärille.


Odotin toisenlaista, sellaista suurta seikkailua jossa tämä pikku possu olisi sankari, mutta petyin pahasti kun elokuva oli koostettukkin pienistä tarinoista. Jotenkin tykkään enemmän yhtenäisestä juonesta kuin tällaisesta tarina tarinassa kerronnasta.
No en kyllä alunalkaenkaan odottanut näiltä kummaltakaan leffalta paljoa joten suurta pettymystä ei tullut, niin paitsi Nasun kohdalla.

Kevät ja Ruu on aivan mahtava ja ehdottoasti yksi suosikeistani Nalle Puh elokuvien joukossa. Paremmuus järjestykseenhän näitä on vaikea laittaa. Häntäpäätä pitää kyllä Nasun ja Tikrun leffat tällä hetkellä.


Kaunis ja värikäs tarina saa hymyn huulille ja hyvälle tuulelle. Pikkasen minua häiritsee se, että Ruu on aika monessa Puh seikkailussa melkein pääosassa tai ainakin suuressa roolissa. Niin Tiikerin kanssa kuin Möhköfantti elokuvissakin. Tämä elokuva painottui omasta mielestäni kyllä enemmänkin Kaniin kuin Pikku-Ruuhun, mutta se on sivuseikka se.

Möhköfantti elokuvasta kirjoitinkin jo aiemmin. Ja jos aivan totta puhutaan, niin onhan tuo Puh kokoelma kasvanut taasen parin leffan verran.


Näistä kuitenkin enempi tarinaa toisella kertaa. Vielä muutama Puhistelu puuttuu kokoelmasta.Onko sinun mielestä lapsellista katsoa Nalle Puh elokuvia aikuisella iällä?