Sivut

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Mutta mitä tapahtui Invisibobblelle...

Tässä kävikin näin, kun eräs kaunis ilta ennen suihkuun menoa kieputtelin kaikessa rauhassa Invisibobblea pois hiuksista, niin naps! Aivan loppumetreillä mokoma meni ja katkesi. Enkä edes riuhtonut, vaan hitaasti ja varovasti otin pois.


No, mikään ei ole ikuista ei edes Invisibobblet. Kyseessä on myös tuo kaunis Apple Appeal väri eli hempeä pastellin vihreä joten oli se aika käytettykkin, niin ei mikään ihme että katkesi.

Olen näihin kyllä todella tykästynyt enkä muita hiuslenkkejä enää käytäkkään. Yhden katkeaminen ei maailmaa kaada. Huvitti vaan. Mitähän jatkojalostais tästä...
Onko muilla Invisibobblet katkeilleet?

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Nyt pelataan!

Lautapelejä nimittäin. Meillä on lapsuudessa kotona pelattu paljon lautapelejä tai paremminkin minä ja iskä pelattiin. Äiti ei niin välittänyt ja osallistui vaan silloin tällöin Kimbleen. Jonka hän sit usein voittikin. Täytyy tähän samaan hengenvetoon tunnustaa, että ostettiin äitin kanssa aikuisiällä Nalle Puh Kimble. Sillä pelaaminen on kaksinverroin hauskempaa, kun on värikkäämpi pelilauta ja Nalle Puh nappulat.
Mut me iskän kanssa pelattiin ja paljon. Myös erilaisia korttipelejäkin tuli opeteltua. Joulu, syntymäpäivä ja nimipäivä lahjaksi näitä usein sain. Ei niitä tuosta noin vaan osteltu. Vanhempana osasin jo joululahjaksi odottaa uutta lautapeliä. Näistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Ehkäpä tulevaisuudessa kirjoitankin, mutta tällä kertaa esittelen yhden pelin jota en muksuna saanut. Nimittäin Kummituslinna!


Tosiaan en saanut sitä muksuna, mutta nyt aikuisena tuli sekin sit haalittua itselleen. Vanhemmat eivät varmaan ostaneet sitä, kun pitivät liian lapsellisena pelinä. Iskän mielenkiinto ei riittänyt sen pelaamiseen. Naapurin tenavat saivat sen joululahjaksi joten siellä onneksi sain pelattua sitä peliä sit yllin kyllin pienenä. Minä sain Hotel pelin samaisena jouluna ja se oli kova juttu jota kaikki kaverit tykkäs ja tahtoi päästä pelaamaan. Kunhan sen äitin luonta löydän, niin esittelen täällä blogissakin.
Vielä kun saisi miehen innostumaan näistä lautapeleistä, että olisi se pelikaverikin. Lasten kanssa päiväkodissa tuli aikoinaan aina paljon pelailtua. Mites Te siellä ruudun toisella puolella. Nappaako lautapelit ja onko Kummituslinna lapsuudesta tuttu juttu?


Vielä en ole kasannut tuota kummituslinnaa, mutta tuo pimeässä hohtava pääkallo oli muksuna ihan huippujuttu. Heh, kaikkea ne pelin tekijät keksiikin. Tää oli tällainen loppukevennys tähän vielä. Mut nytten moi, moi!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Puoli vuotta myöhässä sesongista

Hinta ratkaisee ei ajankohta, kun minä muumien sesonkimukeja ostelen. Kesämukit komeilee kaupan hyllyllä, mutta minäpä kotiutin viime talven mukin vasta nyt. Paikallisessa ruokakaupassa 30 prossan alella 10,47 euroa.



Tää kun ei kuvaltaan niin houkuttanut kalliiseen hintaan ostamaan joulun alla, mutta nytpä tarttui mukaan mukavalla ale prossalla ja normi muumimukin hinnalla. Kesäsesongin mukikaan ei houkuta. Ehkä ensi talvena kotiutuu sitten se.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Toukokuun vieraileva tähti

Hän on Anna, Haaveita ja oikeeta elämää blogista. 
Ihastuin heti Annan aitoon ja avoimeen tapaan kirjoittaa blogia. Niin haaveistaan kuin oikeesta elämästä. Enemmän kuitenkin juuri siitä oikeasta elämästä isojen hyvien kuvien kera kuvitettuna, mutta annetaanpa Annan itse kertoa itsestään ja blogistaan.


Moikka vaan kaikki Mintun lukijat. Kirjottelen Haaveita ja oikeeta elämää blogia ja nyt oon hypännyt yhden postauksen ajaks Mintun kelkkaan ;)

Oon 26 vuotias, Pirkanmaalla asuva, 2 lapsen äiti. Kotiäitiys sai mun osalta päätöksen joulukuussa, jollon siirryin koulun penkille. Jos kolmas kerta toden sanois, eli toivon että se ammatti nyt löytyis mitä haluis tehdä - ainakin sen aikaa kun keksii jonkun uuden ;) Nyt siis pänttään päähäni Lähihoitajan oppeja, sitä ennen on tullut aukastua merkonomin sekä parturi-kampaaja puolen kirjoja.

Blogia oon kirjotellu nyt n. 4 vuotta, mutta en kokoajan säännöllisesti. Jossain vaiheessa tuli pitkä tauko ja poistinkin kaikki vanhat postaukseni. Alkuun verrattuna muutosta on myös siinä, että en laita lapsista enää naamakuvia enkä kirjota niistä nimillä. Muuten blogini sitten pyöriikin aika paljon lasten ympärillä. Mielipide kirjotuksia julkaisen sillontällön, mikäli jos mielenkiintonen aihe on tullut vastaan ja josta on kiva saada omakin mielipide julki. Tykkään sisustamisesta, joten kotikuvia vilahtelee välillä, mutta sisustusblogiksi ei mun blogista ole.
Voin myöntää, että kaiken mukavan ostelu tekee mulle kivan olon. Tuun hyvälle tuulelle hyvien ostoksien takia ja lähdenkin aika usein muuten vaan kaupoille pyörimään. Näitä ostoksia sitten vilahtelee blogissa, usein kyllä lastenvaatteiden muodossa. Tykkään liikunnasta ja käyn ryhmäliikunta tunneilla, niistä kirjottelen joskus, mutta melko harvoin.

Mitäs sitten vielä... Ei kai muuta kun oikein hyvää kesän odotusta kaikille! :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Uutta ja vanhaa Puhia

Toivottavasti kukaan ei pahoita nyt mieltään, kun totean uuden Nalle Puh elokuvan olleen suuri pettymys. Tuntui kuin elokuva olisi silkkaa uusintaa vanhasta klassikosta ja Nalle Puh Ystävää etsimässä elokuvista.
Olen samoilla linjoilla Mikon kanssa siinä, että tässä elokuvassa edettiin turhan vauhdikkaasti. Puhmainen rauhallisuus oli tiessään ja kauhea kohellus tilalla. En tiedä muista, mutta minusta juoni oli jotenkin sekava. Pomppi aiheesta toiseen kuin tiikeri konsanaan.


Nalle Puh Ystävää etsimässä edustaa puolestaan otsakkeen vanhempaa kastia. Mitään kovin luovaa en tästä elokuvasta osaa sanoa. Puhmaisen sydämellistä meininkiä ja menoa. Ei moitittavaa. Toimii.

Puhistelut riittää vähäksi aikaa ja siirrytään ihan toisiin aiheisiin välillä. Olen katsoja tilastoista huomannut, että teitä ei hirveästi nää elokuva esittelyt kiinnosta. No, ymmärtäähän sen. Ensinnäkin kyse on piirretyistä ja toisekseen kaikki eivät vain harrasta leffojen katselua. Ne ketkä harrastaa niin näistä kahdesta suosittelen katsomaan ennemmin tuon vanhemman leffan: Ystävää etsimässä.

Minäkin olen viime kuukausina etsinyt uusia ystäviä ja löytänytkin niitä joten bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Mut elämä ei olekkaan täällä vaan tuolla ulkona. Ihanaa kevään jatkoa kuitenkin Teille blogitoverit!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Nalle puh ja Möhköfantin Halloween

Tulipa tämäkin leffa nyt katseltua ja täytyy sanoa, että lievästi petyin. Sinne oli taas tarinan sisään ympätty tarina joka vei noin tunnin mittaiselta elokuvalta aikaa 20min. Ei siinä muuten mitään, mutta tarina oli minulle tuttu jo ennestään Nalle Puhin Halloween spesiaali dvd.ltä.


Muutenhan tämä oli varsin ihastuttava tarina ja Möhköfantti niin söpö kuin olla vain voi.
Sitten lisää vielä Tiikerin omasta elokuvasta ja Nasun suuresta elokuvasta.
Toisen katselukerran jälkeen lämpenin vähän Tikrulle. Ei se niin huono leffa ollutkaan.


Tässä elokuvassa kyllä pompittiin paljon, mutta oli siellä ajatustakin kosolti mukana. Tikrun elokuva on parempi kuin Nasun, koska en tykännyt Nasun Suuren elokuvan juonesta. Se oli tehty pienten tarinoiden ympärille.


Odotin toisenlaista, sellaista suurta seikkailua jossa tämä pikku possu olisi sankari, mutta petyin pahasti kun elokuva oli koostettukkin pienistä tarinoista. Jotenkin tykkään enemmän yhtenäisestä juonesta kuin tällaisesta tarina tarinassa kerronnasta.
No en kyllä alunalkaenkaan odottanut näiltä kummaltakaan leffalta paljoa joten suurta pettymystä ei tullut, niin paitsi Nasun kohdalla.

Kevät ja Ruu on aivan mahtava ja ehdottoasti yksi suosikeistani Nalle Puh elokuvien joukossa. Paremmuus järjestykseenhän näitä on vaikea laittaa. Häntäpäätä pitää kyllä Nasun ja Tikrun leffat tällä hetkellä.


Kaunis ja värikäs tarina saa hymyn huulille ja hyvälle tuulelle. Pikkasen minua häiritsee se, että Ruu on aika monessa Puh seikkailussa melkein pääosassa tai ainakin suuressa roolissa. Niin Tiikerin kanssa kuin Möhköfantti elokuvissakin. Tämä elokuva painottui omasta mielestäni kyllä enemmänkin Kaniin kuin Pikku-Ruuhun, mutta se on sivuseikka se.

Möhköfantti elokuvasta kirjoitinkin jo aiemmin. Ja jos aivan totta puhutaan, niin onhan tuo Puh kokoelma kasvanut taasen parin leffan verran.


Näistä kuitenkin enempi tarinaa toisella kertaa. Vielä muutama Puhistelu puuttuu kokoelmasta.Onko sinun mielestä lapsellista katsoa Nalle Puh elokuvia aikuisella iällä?

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Huhtikuun vieraileva tähti

Se olisi huhtikuun vierailevan tähden vuoro. Tähän kuukauteen valitsin Korustamon  Eilan ihan erityisestä syystä visiitille Vihreään taloon. Meillähän oli miehen kanssa hääpäivä tuossa kuukauden alussa ja Eilalta tilasin viime vuonna vartavasten häihini uniikin ja kauniin rintakorun. Kas tässä...


Eikös olekkin hieno. Muitakin koruja on tullut Eilalta tilailtua ja arvonnoissa voitettua. Todella upeaa käsityötä, mutta kertokoon Eila itse enemmän harrastuksestaan:

Minttu pyysi minua kirjoittamaan esittelyä blogistani ja kertomaan koruharrastuksestani. Sitä saa mitä pyytää😊



Olen Korustamo-blogin Eila, ja ikää on kertynyt jo 54v.
Kaikki alkoi koruilusta, toisin sanoen halusin kokeilla, osaanko itse tehdä itselleni avainkaulakorua. Katselin netistä ohjeita ja marssin sitten Sinelliin.
Myyjä auttoi tarvikkeiden valinnoissa ja kai ostin samalla parit pihditkin.
Sitten huomasin, että sain jotain aikaiseksi ja homma eteni kaula-ja rannekoruihin.
15.8.2011 romahti koko maailmani, kun esikoiseni Jussi, loukkaantui erittäin vakavasti mopo-onnettomuudessa. Alkuun oli epävarmaa, jääkö hän edes henkiin. En pystynyt enää menemään töihin ja jäin sairauslomalle.
Mieleni oli ihan maassa ja tietysti syytin itseäni koko onnettomuudesta.
Sain passituksen terapiaan ja mielialalääkityksen.
Jotenkin korujen tekeminen alkoi olla jokailtainen puuhani. Huomasin saavani siitä apua pahaan olooni ja sain olla “muissa maailmoissa”,
olla ajattelematta , miten Jussi paranee, jos paranee tai mitä pahaa voisi vielä tapahtua.
Koruja oli kertynyt ja selatessani nettiä etsiskellen oppia ja ohjeita, löysin blogeja, joissa oli kauniita koruja esillä.
Jonkin aikaa mietin, ja uskaltauduin sitten itsekin perustamaan blogin, Korustamon.
Vaikka nimi viittaa koruihin, kirjoitan siellä myös joskus poikani asioista.
Korujen kuvaaminen on mukavaa ja myös joskus haastavaa.
Tottakai on myös kiva saada palautetta lukijoilta onnistumisista ja kritiikkiäkin voi esittää.

Blogi on saanut mieleni paremmaksi ja siitä on tullut rakas harrastukseni. Jussikin on kuntoutunut siinä samalla😊 Itse olen palannut töihin myös.
Blogimaailmassa “tapasin” myös Mintun, ja kannustankin häntä olemaan oma iloinen itsensä ja nauttimaan nuoruuden päivistä täysillä💗

Terveisin
Eila