Uutta ja vanhaa Puhia

Toivottavasti kukaan ei pahoita nyt mieltään, kun totean uuden Nalle Puh elokuvan olleen suuri pettymys. Tuntui kuin elokuva olisi silkkaa uusintaa vanhasta klassikosta ja Nalle Puh Ystävää etsimässä elokuvista.
Olen samoilla linjoilla Mikon kanssa siinä, että tässä elokuvassa edettiin turhan vauhdikkaasti. Puhmainen rauhallisuus oli tiessään ja kauhea kohellus tilalla. En tiedä muista, mutta minusta juoni oli jotenkin sekava. Pomppi aiheesta toiseen kuin tiikeri konsanaan.

Nalle Puh Ystävää etsimässä edustaa puolestaan otsakkeen vanhempaa kastia. Mitään kovin luovaa en tästä elokuvasta osaa sanoa. Puhmaisen sydämellistä meininkiä ja menoa. Ei moitittavaa. Toimii.

Puhistelut riittää vähäksi aikaa ja siirrytään ihan toisiin aiheisiin välillä. Olen katsoja tilastoista huomannut, että teitä ei hirveästi nää elokuva esittelyt kiinnosta. No, ymmärtäähän sen. Ensinnäkin kyse on piirretyistä ja toisekseen kaikki eivät vain harrasta leffojen katselua. Ne ketkä harrastaa niin näistä kahdesta suosittelen katsomaan ennemmin tuon vanhemman leffan: Ystävää etsimässä.

Minäkin olen viime kuukausina etsinyt uusia ystäviä ja löytänytkin niitä joten bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Mut elämä ei olekkaan täällä vaan tuolla ulkona. Ihanaa kevään jatkoa kuitenkin Teille blogitoverit!

Nalle puh ja Möhköfantin Halloween

Tulipa tämäkin leffa nyt katseltua ja täytyy sanoa, että lievästi petyin. Sinne oli taas tarinan sisään ympätty tarina joka vei noin tunnin mittaiselta elokuvalta aikaa 20min. Ei siinä muuten mitään, mutta tarina oli minulle tuttu jo ennestään Nalle Puhin Halloween spesiaali dvd.ltä.

Muutenhan tämä oli varsin ihastuttava tarina ja Möhköfantti niin söpö kuin olla vain voi.
Sitten lisää vielä Tiikerin omasta elokuvasta ja Nasun suuresta elokuvasta.
Toisen katselukerran jälkeen lämpenin vähän Tikrulle. Ei se niin huono leffa ollutkaan.

Tässä elokuvassa kyllä pompittiin paljon, mutta oli siellä ajatustakin kosolti mukana. Tikrun elokuva on parempi kuin Nasun, koska en tykännyt Nasun Suuren elokuvan juonesta. Se oli tehty pienten tarinoiden ympärille.

Odotin toisenlaista, sellaista suurta seikkailua jossa tämä pikku possu olisi sankari, mutta petyin pahasti kun elokuva oli koostettukkin pienistä tarinoista. Jotenkin tykkään enemmän yhtenäisestä juonesta kuin tällaisesta tarina tarinassa kerronnasta.
No en kyllä alunalkaenkaan odottanut näiltä kummaltakaan leffalta paljoa joten suurta pettymystä ei tullut, niin paitsi Nasun kohdalla.

Kevät ja Ruu on aivan mahtava ja ehdottoasti yksi suosikeistani Nalle Puh elokuvien joukossa. Paremmuus järjestykseenhän näitä on vaikea laittaa. Häntäpäätä pitää kyllä Nasun ja Tikrun leffat tällä hetkellä.

Kaunis ja värikäs tarina saa hymyn huulille ja hyvälle tuulelle. Pikkasen minua häiritsee se, että Ruu on aika monessa Puh seikkailussa melkein pääosassa tai ainakin suuressa roolissa. Niin Tiikerin kanssa kuin Möhköfantti elokuvissakin. Tämä elokuva painottui omasta mielestäni kyllä enemmänkin Kaniin kuin Pikku-Ruuhun, mutta se on sivuseikka se.

Möhköfantti elokuvasta kirjoitinkin jo aiemmin. Ja jos aivan totta puhutaan, niin onhan tuo Puh kokoelma kasvanut taasen parin leffan verran.

Näistä kuitenkin enempi tarinaa toisella kertaa. Vielä muutama Puhistelu puuttuu kokoelmasta.Onko sinun mielestä lapsellista katsoa Nalle Puh elokuvia aikuisella iällä?

Huhtikuun vieraileva tähti

Se olisi huhtikuun vierailevan tähden vuoro. Tähän kuukauteen valitsin Korustamon  Eilan ihan erityisestä syystä visiitille Vihreään taloon. Meillähän oli miehen kanssa hääpäivä tuossa kuukauden alussa ja Eilalta tilasin viime vuonna vartavasten häihini uniikin ja kauniin rintakorun. Kas tässä...

Eikös olekkin hieno. Muitakin koruja on tullut Eilalta tilailtua ja arvonnoissa voitettua. Todella upeaa käsityötä, mutta kertokoon Eila itse enemmän harrastuksestaan:

Minttu pyysi minua kirjoittamaan esittelyä blogistani ja kertomaan koruharrastuksestani. Sitä saa mitä pyytää

Olen Korustamo-blogin Eila, ja ikää on kertynyt jo 54v.

Kaikki alkoi koruilusta, toisin sanoen halusin kokeilla, osaanko itse tehdä itselleni avainkaulakorua. Katselin netistä ohjeita ja marssin sitten Sinelliin.

Myyjä auttoi tarvikkeiden valinnoissa ja kai ostin samalla parit pihditkin.

Sitten huomasin, että sain jotain aikaiseksi ja homma eteni kaula-ja rannekoruihin.

15.8.2011 romahti koko maailmani, kun esikoiseni Jussi, loukkaantui erittäin vakavasti mopo-onnettomuudessa. Alkuun oli epävarmaa, jääkö hän edes henkiin. En pystynyt enää menemään töihin ja jäin sairauslomalle.

Mieleni oli ihan maassa ja tietysti syytin itseäni koko onnettomuudesta.

Sain passituksen terapiaan ja mielialalääkityksen.

Jotenkin korujen tekeminen alkoi olla jokailtainen puuhani. Huomasin saavani siitä apua pahaan olooni ja sain olla “muissa maailmoissa”,

olla ajattelematta , miten Jussi paranee, jos paranee tai mitä pahaa voisi vielä tapahtua.

Koruja oli kertynyt ja selatessani nettiä etsiskellen oppia ja ohjeita, löysin blogeja, joissa oli kauniita koruja esillä.

Jonkin aikaa mietin, ja uskaltauduin sitten itsekin perustamaan blogin, Korustamon.

Vaikka nimi viittaa koruihin, kirjoitan siellä myös joskus poikani asioista.

Korujen kuvaaminen on mukavaa ja myös joskus haastavaa.

Tottakai on myös kiva saada palautetta lukijoilta onnistumisista ja kritiikkiäkin voi esittää.

Blogi on saanut mieleni paremmaksi ja siitä on tullut rakas harrastukseni. Jussikin on kuntoutunut siinä samalla Itse olen palannut töihin myös.

Blogimaailmassa “tapasin” myös Mintun, ja kannustankin häntä olemaan oma iloinen itsensä ja nauttimaan nuoruuden päivistä täysillä

Terveisin
Eila

Vappu korvikset

Vappu lähestyy. Samoin nimipäivät. Kaipasin jotain uutta korviini. Onneksi vastaus löytyi läheltä blogimaailmasta. Ihastuin ja tilasinkin sitten miltein samantein Eilan Korustamosta Vappu korvikset.

Mutta voi itku ja harmi. Postissa oli toisen korviksen pieni sininen kukka mennyt rikki.

Tältä ne näyttävät korvissa. Todella keväiset, värikkäät ja kauniit. Siis aivan minun näköiseni korvikset. Vai oletteko samaa mieltä? Koukutkin ovat vihreät.
Eila loli aittanut etukäteen nimipäivä onnittelutkin tähän korttiin jonka välissä korvikset tulivat. Vähänkö on mun näköinen tuo korttikin.

Sinunkin kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa Eilan Korustamon koru valikoimaan. Ties vaikka löytäisit jotkut mukavat keväiset tai kesäiset korvikset.

Puhin seikkailut puolenhehtaarin metsässä

Puhmaista meininkiä taasen tiedossa, kun esittelyyn pääsee kaksi uusinta Nalle Puh dvd ostostani. Taisin koukuttua tuohon hassuun pieneen karhuun.
Aiheeltaan eivät kovin ajankohtaisia, mutta kun halvalla sai niin pitihän ne kotiuttaa.

Tässä dvd.ssä on lyhyitä Halloween sekä muuten kummitusmaisia tarinoita. Yllättävän hauska oli. Voin suositella lämpimästi. Tykkäsin myös siintä, että myyrä näkyi mukana seikkailuissa kiitettävän usein  Levyssä on kuusi lyhyttä tarinaa joista ensimmäinen: Haamuhassuttelua on noin 20 minuuttia pitkä pätkä vuodelta 1996. Loput viisi tarinaaa ovat tv-sarjasta tuttuja kummittelu pätkiä ja kestoltaan noin 10 minuuttia per jakso. Näyttivät olevan vuosilta 1988-1990, jos oikein nyt lopputekstit tiirailin.

Nalle Puhin Joulu. Tokihan mulle aina kaikki jouluaiheiset leffat kelpaa ja etenkin, jos pääosassa on maailman hellyttävin nalle. Mulla oli tää leffa jo, mutta katosi viime muutossa joka harmittaa todella paljon, koska se oli ihan uusi ja saatu äitiltä joululahjaksi joskus aikoinaan. Ehkäpä se vielä jostain löytyy.
Menetin sydämeni kyllä tälle leffalle. Oli sanoinkuvaamattoman ihana. Kesti noin tunnin, mutta se tunti oli täynnä tunnetta ja hauskaa toimintaa. Taitaa mennä aika pian jo uusinta katseluun. Suosittelen etenkin jouluihmisille.

Kummassakin levykkeessä on kuva painatus ja erityisen ihana tuossa Joulu aiheisessa. Tykkään myös todella paljon tuon Joulu leffan kotelostakin. Siinä on kaunis kuva aihe molemmin puolin ja pehmeät värit. Ei moitteen sanaa kummastakaan.

Nalle Puh leffat

Kerrankin minulla oli tuuri matkassa ja onni ostoksilla. Löysin yhtä leffaa lukuunottamatta kaikki himoilemani Nalle Puhit samalta myyjältä. Se uusin Puh leffa uupuu vielä, mutta monta muuta löytyy kyllä. Tosin vois sanoa, että sain kaiken mitä halusinkin ja vähän enemmänkin. Tuli ostettua myös Möhköfantin Halloween. Ehkäpä, kun saan nämä kaikki katsottua voin tehdä pientä arvosteluakin tänne blogiin, jos teitä meinaan kiinnostaa tietää leffoista enemmänkin.

Minähän pienenä rakastin Nalle Puhin seikkailujen katsomista ja ihan tosissaan harmittaa, kun ei silloin ollut näin laajaa elokuva valikoimaa tarjolla. Onneksi aikuisenakin on lupa katsoa näiden ystävysten touhuja.

Aivan pakko oli levykkeetkin teille kuvata. Ovat tuota Tiikerin leffaa lukuunottamatta todella ihania ja värikkäitä. Etenkin tuo Kevät ja Ruu sekä Möhköfantin Halloween levy.Tiikerin leffan kuvasin eri päivänä, kun aluksi ajattelin jättää kokonaan kuvaamatta.

                                              Tässä vielä kaikki päällekkäin.

Kaikki tän hetkiset Nalle Puhini kuvassa klassikkoa lukuunottamatta.
Näitä Nalle Puhejahan on ilmestynyt, vaikka kuinka ja paljon. Nähtäväksi jää siis innostunko enemmänkin näitä keräilemään nyt kun Disney klassikot jatko-osineen alkaa olla hallussa. Syytän Elokuvahömpän Mikkoa tästä puhjenneesta Nalle Puh innostuksestani. Hänen blogin arvostelujen kautta löysin ja ihastuin uudelleen Nalle Puhiin. Ei siinä muuten mitään pahaa olekkaan, mutta rahaa menee kun leffoja ostelee. Mielelläänhän näitä muuten katsoo.

Pääsiäisenä tuossa jo  tulikin katsottua Tiikerin oman elokuva sekä Kevät ja Ruu. Tiikerin seikkailut tapahtuvat aika talvisissa maisemissa ja Kevät ja Ruu oli juuri niin ihana ja värikäs kuin odotinkin. Se sopi aiheeltaan hyvin tuohon pääsäisenaikaan.
Tiikeri leffa ei oikein iskenyt, kun ei tuo pomppiva ylivilkas ad.hd. tapaus ole mun makuun. Eli tiikeri ei siis lukeudu suosikki hahmoihini Nalle Puhissa, mutta kiva kun hänkin on leffansa saanut. Sitä suosikkini aasi Ihaan omaa elokuvaa odotellessa.
Kevät ja Ruu oli tosi ihana ja kertakaikkisen värikäs kuten aiemmin tuossa jo kirjoitinkin. Voin suositella lämpimästi kaikille.

Tällaisia Puhmaisia meininkejä tällä kertaa ja toisella kertaa lisää. Hei, hei!

Äitini on kuin muumimamma

Mun äiti on kuin muumimamma tahtoo aina kaikille hyvää ja on lämminhenkinen. Syli avoin ja auttavainen. Viime viikko oli huono, mutta äiti onnistui piristämään sitä edes hiukan. Torstaina aivan yllättäen tuli kylään ja toi tullessaan talo muumimukin.

On se vaan kaunis. Tuo vieressä oleva hauska koira tuli Rölli suklaamunasta joka löytyi talon sisältä.

Aikasta vekkuli kaveri vai mitä.

Tätä olin jo kauan kokoelmiini himoinnut ja nyt sen sain. Kiitos ihanan äitini. Ei hän kyllä ihan muumimamma ole kun ei käytä käsilaukkua, mutta tarkoitinkin lähinnä luonnetta.