Leikkaus 7.9.2022.

Se oli kaunis syksyinen aamu, kun leikkaus koitti. Iskä heräsi jo ennen kuutta ja mulla oli kello soimassa kuudelta. Yritin nukkua, mutta ei uni tullut. Nousin istumaan ja iskä kysyi jännittääkö. Sanoi: Kyllä, mutta eniten harmitti kun ei voinut juoda. Pursukutin vain hampaita ettei hengitys haissut. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin sairaalle, kun sielä piti olla seitsemältä. Iskä sanoi, että saattaa mut niin pitkälle kun voi.

Hotelli huoneen ikkunasta näkyvä maisema aamulla.

Iskä saattoi mutta sinne osastolle missä otettiin sisään. Eli joutu vähän aikaa odottaa ennenku pääsi laittaa sairaala vaatteet ylle ja omat kamat kassiin osastolle menoa. Siellä oli kaksi miestä ja kaksi naista mun lisäksi. No, siinä ei kauan mennyt, kun iskä rupesi juttelee näille miehille. Puhuivat jotain työajoista. Sitten mut kutsuttiin sisään. Kävin vaihtaa sairaala vaatteet päälle. Nämä miehet olivat yllätyneitä, kun luulivat että iskä menee leikkaukseen. Toinen mies tuli tervehtimään mua, kun tulin pois. Sanoi, että menee samaan leikkaukseen kuin minä ja on Lappeenrannasta. Häntä näinkin myöhemmin osastolla.

Ennen kahdeksaan pääsin leikkaukseen. Lääkäri lupasi soittaa iskälle heti kun leikkaus on ohi. Iskä sanoi heipat ja syö sitten Helsingin ulkopuolella. Tähän väliin voi sanoa, että Helsinkiin kyllä pääsee, mutta iskä kertoi, että meni aika kauan kun pääsi pois sieltä. :)

Minä ihmettelin miten pirteitä nämä ihmiset on. Etenkin kun on menossa leikkaukseen eikä sielä ole virheen varaa. Lopulta oli leikkaus huoneessa. Ensin nukutus lääkäri antoi jonkun piston joka rupesi huimaamaan. Oli pakko laittaa silmät kiinni. Sitten avasi ne näin kun lääkäri tuli sisään ja nukutus lääkäri sanoi, että nyt antaa piston niin nukahdat alta kymmenen sekunnin. Viimeinen asia minkä näin, kun lääkäri laittoi kaapua päällensä ja sitten voi sanoa, tää päivä meni ohi.

Leikkaukseen oli varattu 3-5 tuntia aikaa. Taisi mennä varmaan joku kolme, kun iskä kertoi ettei ollut kotiin ehtinyt kun lääkäri soitti. Sen jälkeen hän soitti mun miesystävälle, joka ei tietenkään ollut nukkunut.

Minä heräsin seuraavana yön aikana teho osastolle mihin kaikki leikkaukseen tulleet potilaat viedään yhdeksi päiväksi ennenkuin pääsee omalle osastolle. En muista kelloa mutta yötä oli varmaan jotain kahden aikaa yöllä. Tai sanotaan herätettiin. Suu oli ihan kuiva. Eikä ääni kulkenut. Pieniä vesihörppyjä sain, kun aluksi alkaa oksettaa. Siinä sit yritin nukkua aamun asti. Aamula sain mustikkakeittoa jotain join pilillä lasista, eikä saanut ottaa kuin vain vähän. Lounaalla sain ruokaa, mutta yllätys yllätys tuli yli. Iltapäivällä mut siirrettiin omalle osastolle kymppi kerrokseen.