Sivut

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Matti Nykänen

Mietin mitä kirjoitan otsikoksi: Lepää rauhassa Matti Nykänen, Nykäsen muistolle jne. Maanantai aamu alkoi ihan eritavalla. Sen sijaan että äiti olisi sanonut: Moi hän sanoi Matti Nykänen on kuollut. Sanoi: Älä valehtele. No tiesinhän ettei äiti tuosta asiasta valehtele. Minun piti käydä istumaan. Eihän Matti Nykänen voi kuolla. Ei se ole minkään ikäinen, ei se sairastunut syöpää, ei se voi olla totta. Ikävä kyllä oli.


En tiedä miksi se vaikutti minuun eritavalla. Ehkä siksi, kun olen nähnyt hänet pari kertaa tai ehkä sen takia, kun muistaa hänet niin hyvin. Muistan hänen mäkihyppääjä ajalta, en niinkä siitä mitä teki sen jälkeen. Minusta hän oli herkkä ihminen. Joku saattaa nauraa mulla tässä kohtaa, mutta nauratkoot. Maria Veitolan ohjelmassa ainakin tuli selväksi tämä herkkyys. Niiku yleensä, niin herkkää ihmistä viedään herraties minne ja lopulta jää yksinäisyys.


Siinä vaiheessa, kun Matti löysi Pian, niin hänen elämänsä rauhottui. Hän muutti rauhalliseen paikkaan asumaan ja hänellä näytti menevän oikein hyvin. Harmi vaan, kun hänen aikansa tuli täyteen. Minä sytytin hänelle kynttilän maanantai iltana.

2 kommenttia:

  1. Olet ihan oikeassa, Matin kuolema kosketti eri tavalla kuin monen muun "julkkiksen" poismeno. Minustakin Matti oli herkkä mies, joka usein haluttiin käsittää väärin ja hänestä tehtiin tosi usein pilkkaa. Oli todella surullista, että hän menetti henkensä noin nuorena ja juuri kun elämä tuntui tasoittuneen sellaiseksi kuin hän halusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä ei voi ymmärtää. Nyt kun näkee millainen ihminen hän on ollut niin on surullista, kun on pois.

      Poista

Pieniä sanoja, paljon sisältöä. Kiitos kun kirjoitit mietteesi.