Menneenajan meikit

Nyky meikkitrendeistä en tiedä juurikaan mitään, mutta sen tiedän mikä oli in 90-luvun lopulla. Ainakin nämä neljä asiaa: Hiusmascara, glitteri, huulikiilto ja tatuointitussi. Ohjenuorana voitiin pitää: Mitä enemän killettä sen coolimpi. Koitin kaappien kätköistä etsiä hiusmascaraa, mutta ilmeisesti olen heittänyt sen jossain vaiheessa menemään. Harmi, olisi kiva muisto 90-luvulta. Sen sijaan vanhan huulikiilto ja glitterpurkin löysin kuin myös tatuointitussin josta lähti vielä väriäkin!

Hiusmascarahan oli kuin mascara. Sitä sudittiin ripsien sijaan vaan hiuksiin. Minulla oli tietenkin vihreämascara ja äidillä sininen. Aika vaisultahan se ruskeissa hiuksissa näytti, mutta tulipahan tuokin kokeiltua. Kaveri veti aikoinaan koko putelin kerralla päähän ja sai illalla passituksen hiusten pesulle ettei lakanat likaannu. Höntti, ajattelin minä. Sillä oli tarkoitus vain vähän korostaa muutamaa hiussuortuvaa ei koko fledaa. Hiusmascaran huolisin takas meikkilaatikkooni.

Mmmm,omenaa!

Huulikiiltoja olikin sitten paljon ja erilaisia. Oli maulla ja ilman. Sävyllä ja ilman. Etenkin 1999 ja 2000 vuonna oli tosi extrakiiltäviä huulikiiltoja milleniumin johdosta. Tuon kuvassa näkyvän pienen lasipurkki huulikiillon olen ostanut Anttilasta. Makuna omena ja koostumus läpinäkyvä. Kaikki huulikiiltoni olivat tätä lasipurkki mallia. Äitiltä sain lahjaksi Rocherin jäänsinisen huulikiillon. Todella paljon hilettä ja erittäin tahmea. Kerran laitoin sitä ilmeisesti liikaa, kun kaveri kysyi: Palentaako sinua? Ei, miten ni? No, kun sun huulet ovat niin siniset. Nykyään en käytä edes huulikiiltoa.

Vihreää ja kiiltävää-I like it!

Ah ihanaa glitteriä! Tätähän laitettiin silmäkulmiin, poskille, kaikkialle mihin vain jotenkin järkevästi kiinni sai. Äitillä oli tästäkin sininen versio. Kuvassa siis ehta 90-luvun lopun glitterpurkki kuivuneen glitterin kera. Huolisin vieläkin vähän kimallusta elämään.

Se on mun käsi. Ei Afrikantähden pelilauta.

Viimoisena ylimmässä kuvassa näkyvä tatuointitussi jota en muistanut edes omistavani ennenkuin nyt löysin hiusmascaraa etsiessäni. Sutasin rastin käteen. Hailakka vihreä jälki jäi ja lähti suihkussa pois. Ei kestänyt enää sitä 24 tuntia jonka kynä lupaa. Voitte jo arvata...Minulla oli vihreä tussi ja äidillä sininen.

Sielä varmaan joku ihmettelee, että eikö meillä heitetä mitään menemään. Vastaus löytyy kuvista: Ei näköjään, että tervetuloa tekemään löytyöjä menneiltä vuosikymmeniltä!