Yksityisyyden suojaamiseksi en voi tän enempää kuvia julkaista kirjeestä, mutta kerrottakoon vielä kuvan ulkopuolelta että postimerkkinä komeili mun suosikki muumihahmo: Nuuskamuikkunen. Tuli ihan nuoruus mieleen, kun avasi kirjeen. Se oli aikoinaan aina tarkkaa puuhaa valita millaiselle paperille kirjoittaa ja kahta kertaa peräjälkeen ei samanlaista ollut tapana laittaa. Muistaako kukaan vielä niitä tuoksuvia kirjepapereita? Itse olen fiksuna yhden sellaisen itselleni säästänyt kera kuoren. Ne ne vasta ihania olivatkin ja voin vieläkin muistaa sekä tuntea tuon tuoksun. Harmi kun sellaisia ei taideta enää valmistaa.
Kirjeet ovat tainneet nykyaikana ikävästi vähentyä ja väistyä sähköisen viestinnän tieltä. Harmi, sillä tuntuu mukavalta ajatus, että joku on hetkeksi pysähtynyt ja istahtanut miettimään juuri sinua. Kirjoittanut kirjeen ja vienyt sen postiin sen sijaan, että olisi naputellut pikaisen facebook viestin. Vaalikaamme tätä perinnettä. Lähetellään vaikka kortteja, jos ei muuta. Kesä terveiset ja lomamatkoilta tuleva kortti on aina iloinen yllätys ihan tavallisena arkipäivänä.
Tuli heti mieleeni ne tuoksupaperit ja voin vieläkin haistaa nenussani ne tuoksut :) Minullakin on vielä pari kirjekaveria, joiden kanssa kirjoitellaan aitoja, oikeita kirjeitä. Sitten parin sukulaisenkin kanssa kirjoittelemme :)
VastaaPoistaSe tuoksu on varmaan sellain et kun kerran haistaa niin muistaa ikuisesti. :)
PoistaMinäkin kirjoittelen vielä yhden vanhemman naisihmeisen kanssa joka on meidän entinen naapuri. Tykkää kun joku muistaa.
Aaaarggh! Ihanan kamalat kirjekaverit :D Lehtien palstoilta en lapsuudessa tainnut yhtää kerjekamua haalia, mutta muualta niitä sitten tulikin muutama. Muutin 7-vuotiaana kaupunginosasta toiseen ja silloinen paras kaverini oli pitkään paras kaverini myös kirjeiden välityksellä. Kävimme myös toisillamme kylässä ja olemme kavereita nykyään myös Facebookissa, vaikkei yhteydenpito enää aktiivista olekaan. Myös toinen lapsuudenkaverini oli jonkun aikaa kirjeenvaihdossa kanssani, mutta ilmoitti sitten, ettei enää halua kirjoitella kanssani vedoten useisiin muihin kirjekavereihin. Sittemmin olimme kavereita myös facebookissa, mutta äsken huomasin, että hän on jossain kohtaa poistanut minut kavereistaan. No, aika aikaansa kutakin kai.
VastaaPoistaKoulun kautta meillä oli ala-asteella ystävyysluokat Kuusamossa, Tallinnassa ja Nagykörösissä Unkarissa. Kuusamolainen kirjekaverini kärtti aina vain lisää ja lisää tarroja. Lupasi olla ystäväni aina, jos vain lähetän hänelle tarpeeksi tarroja. Arvaa lähetinkö? Ja se kirjekaveruus katkesi siihen. Tallinnalainen kirjekaveri oli itseäni jonkun verran vanhempi. Kirjoittaminen hiipui hiljalleen. Unkarilaisen kanssa olisi pitänyt kirjoitella saksaksi ja huonon kielitaitoni takia kirjeet taisivat jäädä pariin hassuun. Kuusamolaisen ja Tallinnalaisen näin molemmat kertaalleen ihan livenäkin.
Ei siis mitään järin kauniita kokemuksia :D Tuoksupapereista tai muista itselläni ei ole hirveästi muistikuvia. Parhaan keverin kanssa ei ainakaan ollut väliä sillä, millaiselle paperille kirje oli kirjoitettu. Kirjeen saaminen ja sen lukeminen oli aina yhtä mahtavaa, paperista viis :D
No sullapa on paljon kokemuksia kirjekavereista, mutta joo kyllä mullakin suurinosa hiipui itsestään. Ainoastaan yksi ilmoitti aikanaan ettei enää kirjoittele mun kaa, kun ei ole mistä kirjoittaa. :D En kyllä pahastunut. Hyvähän se oli ilmoittaa niin ei turhaa odota enää kirjettä saapuvaksi. :)
PoistaToisten kanssa vaihdeltiin tarroja ja myös pienet slämyt kulkivat kirjeiden matkassa. Omani ei koskaan palautunut takaisin kotia.
Tarrojen vaihtaminen olikin kivaa, mutta sitten toinen alkoi vaatimaan ihan yksipuolisesti. Se otti kupoliin :D
PoistaEn muuten tiedä, onko kirjekamut enää niin suosittu juttu kuin meidän lapsuudessa. Katselin, että Koululaisessa ainakin on kirjekaveripalsta, mutta tyttö ei ole ainakaan vielä ollut innostunut moisesta :D
Mutta kirjekamu palsta kuitenkin löytyy? Eli kyllä se sit jollain tasolla elää. Eikä ole muuttunut whatsupp-palstaksi. :D
PoistaVoi, tuoksukirjepaperit. Niitä jos nykyään löytää tai yleensäkin kirjepaperia, niin kannattaa ostaa jemmaan :D Olen joskus johonkin tarvinnut kirjepaperia ja olipa muuten etsinnän alla, sitten löytyi Suomalaisesta ihan perusvalkoista viivojen kera, mutta ei mitään erikoista.
VastaaPoistaMiulla tainnu olla max. 5 kirjekaveria, mutta ne on kaikki kaikonneet. :(
En minäkään ole enää missään nähnyt muuta kuin sitä tavallista perus valkoista kirjepaperia tarjolla.
PoistaKauniit kuviolliset tuntuvat kadonneen olematomiin.
Täytyy katsoa löytyiskö postin netti myymälästä mitään erikoisempaa. Joskus siellä oli.
Mulla oli myös lapsena monta kirjekaveria ja aina etsin myös uusia. :) Onpa ihanaa, että sulla on säilynyt kirjekaverit aikuisuuteen saakka! Kirjeen saaminen on aina kyllä ihanaa, harmillisen harvoin niitä enää saa eikä tule kyllä itsekään kirjoitettua. :/
VastaaPoistaMulla ja T.llä tuli nyt kesäkuussa 20 vuotta täyteen kirjeenvaihto taivalta ja vain yhden kerran ollaan tavattu.
PoistaMulla oli kirjekaveri-ilmoitus Koululainen-lehdessä. Sain paljon vastauksia, en enää muista, kuinka monen kanssa kirjoittelin. Ja kun lukio päättyi, kirjoittelin monen ystävän kanssa vuosia kirjeitä ja kortteja, silloin kun ei vielä ollut sähköpostia. :)
VastaaPoistaMulla ei koskaan ollut omaa ilmoitusta. Vastailin toisten ilmoituksiin. :)
PoistaMulla oli joskus kirjekaveri Italiasta, mutta jotenkin teini-iässä se vain loppui. Kirjoittelin myös Kreikan matkalla tapaamani tytön kanssa jonkin aikaa. Yhtään en enää tiedä mitä näille ihmisille kuuluu. Kiva olisi kyllä tietää heistä.
VastaaPoistaIhanaa kun sinulla on kirjakaveri pysynyt elämän pyörteissä mukana.
Mä vasta teini-iässä aloitin kunnon kirjeenvaihdon. Sitä ennen vaiheltiin vain luokan tyttöjen kanssa kirjeitä. :)
PoistaOi kirjekaverit! Minulla oli niitä monia monista eri maista. Muutaman kanssa laitan joskus Facebookin kautta viestiä. Muistan tuoksuvat kirjepaperit!
VastaaPoistaOi, sinäkin muistat tuoksupaperit. :)
PoistaMulla oli vain kotimaisia kamuja, kun en ois osannut englanniksi mitään kirjoittaa.
Oi, rakastan kirjekavereita. Lapsena ja teininä minulla oli muutamia, mutta keikkien kanssa kirjoitin vaan muutaman kirjeen, aina toinen jätti ksken. Näåin aikuisena olen taas tän harrastuksen löytänyt ja rakastan kyllä kirjeiden kirjottelua. Tällä hetkellä pisimpään olen kirjoittanut 6 vuotta saman kirjekaverini knassa, eikä loppua näy. Kirjoitamme pitkiä kirjeitä, jotka on monenkymmenen sivun pituisia. Voisin itsekkin kirjekaverikokemuksistani tehdä postauksen.
VastaaPoistaOn muuten hauska lukea vanhoista 80-luvun Barbie ja Suosikkilehtien kirjeenvaihtoilmoituksia, sillä ne on kaikki niin samanlaisia: aina sanottiin harrastuksena biletys ja discoilu sekä suosikkkibändit ja tekstit alkoi: "Moi kaikki poitsut ja tytsyt." Nää kirjeenvaihtoilmoituset on niin mahtista luettavaa :)
Teeppä sinäkin teksti omista muistoistasi. :)
PoistaEläinmaailma-lehdessä mulla oli joskus ilmoitus, ja tulihan sitä kirjoiteltua monen tyypin kanssa. Yksi kirjekamu on pysynyt näihin vuosiin. :) Mulla on vieläkin tallessa paaaljon ihania kirjepapereita, myös tuoksullisia! <3
VastaaPoistaMulla ei kirjepapereita kauhiasti ole tallessa, mutta kaikki saadut kirjeet on.
PoistaHei, kirjoita mulle kirje tuoksullisella paperilla. :)