Kerrankin ne ovat saaneet aidon marjan maun siirrettyä karkkiin. Ostin itselleni tai äiti osti Herra Hakkaraisen mustikan makuisia Xylitol pastilleja. Kyllä ovat hyviä.
Maku on aidosta mustikasta eikä sisällä väriaineita. Eikös olekkin aivan mahtava tuote ja siihen on lisätty vielä D-vitamiiniakin. Tätä voi huoletta tarjoilla lapsille ruokailun jälkeen naposteltavaksi.
Olen mä pitkästä aikaa napostellut jotain muutakin.
Kyllästyin vähän Fazerin Parhaisiin ja vaihdoin Siniseen toffee Marianneen. Tosin kyllästyin näihin hyvin pian. Uusittu pussi on kuitenkin upea ja aukeaa siististi. Mikä parasta pysyy itsestään pystyssä. Tällaisia karkkipusseja lisää kiitos.
Eikä ne herkut suinkaan tähän loppuneet. Minuun iski kauhea Smurffilimu himo ja sehän piti korjata. Äitin vastusteluista huolimatta (kallis hinta) sain limuni ja olin erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
Ihanan väristä. Hieman petyin kyllä makuun. Ei maistunut samalle kuin lapsena. No, kai ne reseptit niinkuin pullotkin vähän muuttuvat aikojen saatossa. Ennen 0,33dl lasipullo kruunukorkilla. Nykyään puolen litran pullo kierrekorkilla. Mikään ei oo niinkuin ennen.
Millä sinä olet herkutellut viime aikoina?
Ps. Kirjoitus tehty jo lauantaina 22.4.
perjantai 22. syyskuuta 2017
perjantai 15. syyskuuta 2017
Virallinen joulunavaus
Se on sit avattu virallisella joulutortun syönnillä. Sata yötä jouluun. Kyllä oli hyvää, mutta vain vähän että riittää joulun asti maku. Pieniä jouluhommia ollaan jo tehty, mutta vielä saa joulu odottaa. Tänä vuonna vietän rauhallisen ja turhia hössötyksiä olevan joulun. Jos jotain saan se on hyvä, mutta aion enemmän keskittyä joulun hiljaisuuteen ja nauttia. Tee sinäkin niin.
lauantai 9. syyskuuta 2017
Nukkuminen
Jokainen varmasti nukkuu jonkin verran ja johonkin aikaan vuorokaudesta. Olen kuullut, että pienten lasten äidit vähän vähemmän kuin muut, mutta epätoivoisesti hekin koittavat nukkua. Itse rakastan nukkumista. Voisin nukkua aina, jos se suinkin vain olisi mahdollista. Ei kun korjataan sen verran, että voisin nukkua talviunta. Ihan kuin muumit tai karhut aina kevääseen asti. Tehdä peitoista ja tyynyistä pehmeän pesän johon käpertyä. Mikään ei ole ihanampaa kuin talvipakkasella käpertyä pieneen sykkyrään peiton alle niin ettei nenänpäätäkään näy. Hymyillä vaan ulkona tuivertavalle tuulelle ja nurkkia natisuttavalle pakkaselle.
Tiedän, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Ei ole kotia tai edes tyynyä mihin päätänsä painaa. Kodittomat nukkuvat sanomalehtikasassa tai joku onnekas rannalla veneen alla. Kodittomia on Suomessakin. Ei me ollakkaan niin hyvinvoiva valtio kuin annetaan ymmärtää. Moni kärsii ihan turhaan, kun pienillä parannuksilla voitaisiin asiat muuttaa. Siksipä katson olevani etuoikeutettu, kun saan nukkua sisällä lämpimässä ja turvassa.
Iän myötä huomaan tarvtsevani enemmän unta ja nukunkin kevyesti 9-11 tuntia. Ei mitään ongelmaa. Prinsessa Ruusunen minä kai olenkin enkä mikään kirjoja ahmiva Belle vaan unta ahmiva Aurora. Entä sinä?
Tiedän, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Ei ole kotia tai edes tyynyä mihin päätänsä painaa. Kodittomat nukkuvat sanomalehtikasassa tai joku onnekas rannalla veneen alla. Kodittomia on Suomessakin. Ei me ollakkaan niin hyvinvoiva valtio kuin annetaan ymmärtää. Moni kärsii ihan turhaan, kun pienillä parannuksilla voitaisiin asiat muuttaa. Siksipä katson olevani etuoikeutettu, kun saan nukkua sisällä lämpimässä ja turvassa.
Iän myötä huomaan tarvtsevani enemmän unta ja nukunkin kevyesti 9-11 tuntia. Ei mitään ongelmaa. Prinsessa Ruusunen minä kai olenkin enkä mikään kirjoja ahmiva Belle vaan unta ahmiva Aurora. Entä sinä?
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Blogi yhteistyö viisi vuotta
Niin se vain aika juoksee. Tämän blogin myötä tuli viisi vuotta täyteen 10.8.2017. Huh, huh, kaikkea on saanut tämäkin blogini kokea. Nyt ollaan tässä pisteessä. Ajattelin että lopettasin blogini pikkuhiljaa. Mutta en ihan sittenkään. Täytyy myöntään ettei blogini saa enää niin paljon aikaan kuin ennen. Kuitenkin näinnäisesti niitä seurailen minkä jaksan lukea.
Onnea viisi vuotiaalle blogilleni (vähän jälestäpäin).
Onnea viisi vuotiaalle blogilleni (vähän jälestäpäin).
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Seitsemän viikon tauko
Hei! Nyt se on ohi. Seitsemän viikon tauko. En tiedä tulenko kuin tiheään täällä julkaisemaan. Koska minulla oli sydäninfratki. Eli puhe ei kulje enää samaantahtiin. Käyn puheterapiassa. Joudun vähän aloittelemaan elämään uudestaan. Seitsemän viikkoa ei ole pitkä aika, mutta sairaalla on.
Tämä oli vain pikainen päivitys tähän näin mutta palaillaan taas.
Tämä oli vain pikainen päivitys tähän näin mutta palaillaan taas.
tiistai 27. kesäkuuta 2017
Kun olin pieni...
Ajattelinpa aikani kuluks kirjoitella tähän listamaisesti ajatuksia ja kertomuksia siitä kun olin pieni.
Maistoin koiranmakkaraa. Konttasin koiran ruokakupille ja eikun syömään. En kuulemma tykännyt enkä samaa temppua toiste tehnyt.
Opin kävelemään vasta reilu vuoden vanhana ja silloinkin suostuin kävelemään vain kumisaappaat jalassa.
Yritin opettaa kissaa juomaan kahvia, koska halusin siintä "kahvikissan". Laitoin lautaselle tilkan kahvia ja paljon maitoa, vaan ei kelvannut.
Koskin vahingossa kärpässieneen mummolassa, kun luulin pusikossa olevan mun pallon. Juoksin sisään itkien pesemään vessaan hulluna saippuan kanssa käsiä ja mummo tuli katsomaan mikä hätänä. Tuhersin kyynel silmässä että nyt mä kuolen kun koskin myrkylliseen sieneen. Sit mummo selitti etten kuole, jos en suuhuni sormia laittanut ja silloinkaan en ois kuollut.
Tiesin myös että joulutähti on myrkyllinen kukka ja siihen ei saa koskea. Tämä tapahtui toisessa mummolassa. Kukka oli tiputtanut lehden lattialle ja mietin kuinka voisin viedä sen roskiin ettei mummon tarvitsisi kyykistyä sitä poimimaan. Hain serlaa ja nostin lehden sen avulla roskiin. Selvensin tämän myös mumolle hyvin tarkasti. Ei huolta. En koskenut. En kuole.
Autoin iskää auton korjaamisessa ja jäin pakoputken taakse kun iskä starttas autoa. Olin noesta harmaa, kun mentiin äitiä moikkaa sisälle joka ihmetteli että mitä te nyt olette tehneet! Iskä sai kyllä huomautuksen katsoa ensi kerralla paremmin missä se tyttö luuraa ennenkuin käynnistää autoa.
Kiipeilin paljon puissa. Kerran jäin housunpersuuksista roikkumaan ja juoksin sisälle takapuolta pidellen vaaleanpunaisen kangaspalan jäädessä liputtamaan oksaan.
Laskin kolmi vuotiaana hiekkapyllymäkeä mekko päällä ja valkoiset sukkahousut jalassa. Tämä on ikuistettu vieläpä videolle, koska tapahtui kolme vuotis syntymäpäivä juhlissani.
Leikkasin saksilla hiuksiani ja väitin todistusaineistoa lattialla koiran karvoiksi. Inhosin otsatukan leikkuuta ja päätin tehdä sen itse.
Tässä muutama hauska juttu jotka mieleeni näin äkkiseltään tulivat. Ehkäpä teen näitä myöhemmin lisää.
Maistoin koiranmakkaraa. Konttasin koiran ruokakupille ja eikun syömään. En kuulemma tykännyt enkä samaa temppua toiste tehnyt.
Opin kävelemään vasta reilu vuoden vanhana ja silloinkin suostuin kävelemään vain kumisaappaat jalassa.
Yritin opettaa kissaa juomaan kahvia, koska halusin siintä "kahvikissan". Laitoin lautaselle tilkan kahvia ja paljon maitoa, vaan ei kelvannut.
Koskin vahingossa kärpässieneen mummolassa, kun luulin pusikossa olevan mun pallon. Juoksin sisään itkien pesemään vessaan hulluna saippuan kanssa käsiä ja mummo tuli katsomaan mikä hätänä. Tuhersin kyynel silmässä että nyt mä kuolen kun koskin myrkylliseen sieneen. Sit mummo selitti etten kuole, jos en suuhuni sormia laittanut ja silloinkaan en ois kuollut.
Tiesin myös että joulutähti on myrkyllinen kukka ja siihen ei saa koskea. Tämä tapahtui toisessa mummolassa. Kukka oli tiputtanut lehden lattialle ja mietin kuinka voisin viedä sen roskiin ettei mummon tarvitsisi kyykistyä sitä poimimaan. Hain serlaa ja nostin lehden sen avulla roskiin. Selvensin tämän myös mumolle hyvin tarkasti. Ei huolta. En koskenut. En kuole.
Autoin iskää auton korjaamisessa ja jäin pakoputken taakse kun iskä starttas autoa. Olin noesta harmaa, kun mentiin äitiä moikkaa sisälle joka ihmetteli että mitä te nyt olette tehneet! Iskä sai kyllä huomautuksen katsoa ensi kerralla paremmin missä se tyttö luuraa ennenkuin käynnistää autoa.
Kiipeilin paljon puissa. Kerran jäin housunpersuuksista roikkumaan ja juoksin sisälle takapuolta pidellen vaaleanpunaisen kangaspalan jäädessä liputtamaan oksaan.
Laskin kolmi vuotiaana hiekkapyllymäkeä mekko päällä ja valkoiset sukkahousut jalassa. Tämä on ikuistettu vieläpä videolle, koska tapahtui kolme vuotis syntymäpäivä juhlissani.
Leikkasin saksilla hiuksiani ja väitin todistusaineistoa lattialla koiran karvoiksi. Inhosin otsatukan leikkuuta ja päätin tehdä sen itse.
Tässä muutama hauska juttu jotka mieleeni näin äkkiseltään tulivat. Ehkäpä teen näitä myöhemmin lisää.
perjantai 23. kesäkuuta 2017
Tökkii
Mulla nyt tökkii pahasti tää kirjoittaminen. Hengissä ollaan ja toista joulua vietellään.
Palaan asiaan, kun on asiaa.
Palaan asiaan, kun on asiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



